Analyysi: Iivo nousi haastamaan Virenin, Karppisen ja Nurmen

Kolmet olympialaiset, kolme kultamitalia. Se on saavutus, johon on pystynyt vain harva suomalainen urheilija.

Iivo Niskanen hiihti Pekingin olympialaisissa historiaa ja nousi jo haastamaan sellaisia megatähtiä kuin Paavo Nurmi, Pertti Karppinen ja Lasse Viren.

Paavo Nurmi on toki vielä omassa kastissaan, hän voitti 1920 Antwerpenin, 1924 Pariisin ja 1928 Amsterdamin olympialaisissa yhteensä yhdeksän kultamitalia. Siihen saavutukseen ei todennäköisesti yllä kukaan suomalaisurheilija koskaan.

Ville Ritolalla ja Clas Thunbergilla on viisi kultamitalia, ne he saavuttivat kaksista peräkkäisistä olympialaisista 1924 ja 1928.

Yhteensä neljään olympiakultaan ovat yltäneet Hannes Kolehmainen 1912 ja 1920 kisoissa, Matti Nykänen 1982 ja 1988 kisoissa ja Lasse Viren 1972 ja 1976 kisoissa.

Pertti Karppinen hankki kolme kultaa aikavälillä 1972-1976-1980. Kun lajina oli äärettömiä kestävyysominaisuuksia vaativa yksikkösoutu, pidän hänen asemaansa kärkikolmikossa selviönä.

Hiihtäjistä kolmeen peräkkäiseen kultaan kolmissa peräkkäisissä kisoissa oli pystynyt ennen Iivo Niskasta vain Veikko Hakulinen 1952-1956-1960. ”Haku” Veikko on ansainnut paikkansa suomalaisen urheiluhistorian kullatuilla sivuilla, nyt sinne kirjoitettiin myös Iivo Niskasen nimi.

Marja-Liisa Kirvesniemellä on myös kolme henkilökohtaista kultamitalia, ne kaikki tulivat Sarajevon kisoista 1984.

Niskasen häkellyttävä ylivoima yhdellä arvokisojen rankimmissa maastoissa käydyssä kisassa oli niin musertavaa, että muut putosivat polvilleen. Kun Niskasen kestävyysominaisuudet ovat nyt tuolla tasolla, niin hän voi hyvinkin jatkaa kultaputkeaan myös neljän vuoden kuluttua.

Silloin hänestä tulisi ensimmäinen suomalaisurheilija, joka olisi voittanut kultamitalin neljissä perättäisissä olympialaisissa.

Ei siis ihme, että hän vakuutti kisan jälkeen jatkavansa uraansa Cortinassa, samoissa maastoissa joissa Hakulinen voitti kultaa 30 kilometrin kisassa 1956. Samoissa kisoissa Siiri Rantanen ankkuroi Suomen naisten viestijoukkueelle kultaa, nyt hän saattaa nähdä seuraavien suomalaisnaisten ottavan kultaviitan kantaakseen.

Niskasen sisarukset ovat tähän mennessä voittaneet jo kolme olympiamitalia ja naisten viestijoukkueen valinta ja erityisesti hiihtojärjestys kertovat siitä, että neljättäkin jahdataan tosissaan. Kun Suomella on varaa siirtää maailman kaksi parasta perinteisen tyylin hiihtäjää vapaalle, kertoo se joukkueen valtavasta halusta voittaa kisa.

Muistettakoon, että 1956 Cortinassa valmennusjohto naureskeli Suomen viestikolmikolle, kun nämä matkasivat majapaikasta hiihtostadionille.

-Eiväthän ne osaa edes pukeutua, ei niillä ole mitään mahdollisuutta voittaa kisaa, muistelee Siiri Rantanen päävalmentajan puheita ennen viestiä.

-Kun tuli maaliin ensimmäisenä nöyrtyi päävalmentaja tuomaan minulle takin, mutta halauksia voitosta ei tullut, nyt 97-vuotias Rantanen muistelee.

Rantanen seuraa lauantain viestikisaa pyörätuolissa kotonaan Lahdessa mielessään vain yksi asia; olisi vapauttavaa jos Suomen naiset voittaisivat viestikultaa 66 vuoden odotuksen jälkeen.

Jari Porttila