• Jari Porttila

Analyysi: Mihin katosi naisaiturien vauhti?


Tokion yleisurheilun toinen päivä tarjosi suomalaisia loistosuorituksia ja pettymyksiä. Mennään ensin loistaviin suorituksiin.


Sara Kuivisto teki suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa, alittamalla ensimmäisenä suomalaisena kahden minuutin rajan. 1.59,41 on historiallinen tulos jo lopullisissa ajoissa Kuivisto sijoittui 11:sta. Sehän merkitsee samaa kuin kenttälajeissa finaaliin selviytymistä.


Kuivisto juoksi huikean SE:n olympialaisten välierässä. Hän on parantanut ennätystään tänä vuonna yli kaksi sekuntia, se on 800 metrillä melkoinen hyppäys kun liikutaan alle kahden minuutin ajoissa. Voi sanoa, että Kuiviston harjoittelu ja kunnon ajoitus on osunut nappiin.


Saran taustalta löytyy entinen mailerihuippu Ari Suhonen. Hänen nimissään oleva 800 metrin SE on hurja 1.44,10, tuolla ajalla Suhonen taistelisi jopa mitalista Tokiossa, niin kova se on. Ari siis tietää, kuinka harjoitella kovaa. Nyt tietää myös Sara Kuivisto.


Kristian Pulli taisteli tiensä pituushypyn olympiafinaaliin, ollen karsinnassa 12:sta. Tiukoille se meni, sillä Pulli ja ensimmäisen finaalista pudonneen ero oli sentti. Pulli paukutti karsinnan kolmannellaan reilusti yli kahdeksan metrin, mutta se hyppy oli yliastuttu. Se kertoi kuitenkin siitä, että finaalissa on paukkuja kunnon räppäisyyn.


Pullikin on ajoittanut kuntonsa täydellisesti, sillä mies hyppäsi karsinnassa pitemmälle kuin kertaakaan tänä kesänä.


Puhtaat paperit ansaitsee myös Viivi Lehikoinen 400 aitojen esityksensä jälkeen. Lehikoinen juoksi kauden toiseksi parhaan tuloksensa ja jäi välieräpaikasta vaivaiset kaksi sadasosaa. Lehikoinen on ottanut tänä kesänä valtavan harppauksen eteenpäin, kun vaihtoi valmennusmetodejaan.


Lehikoinen täyttää elokuussa vasta 22-vuotta, joten kolmen vuoden kuluttua Pariisissa hän on tällä kehityskäyrällä finalisti.


Viime vuosien suosikkilajissa, naisten 100 aidoissa mentiin sen sijaan alakanttiin. Reetta Hurskeen kehitys on tullut viimeisenä kolmena vuonna tasaisesti alaspäin. Viiden parhaan juoksun keskiarvo oli 2019 peräti 12,92, viime vuonna se oli 12,98 ja tänä kesänä 13,07.


Annimari Korteen samat keskiarvot viiden parhaan juoksun osalta ovat 12,84-12,78-12,97. Korte on siis tullut kaksi kymmenystä hitaammaksi tänä vuonna, Hurske kymmenyksen. Syitä voidaan toki hakea loukkaantumisista, mutta kyllä tuo laskeva trendi on ollut hallitseva.


Voidaankin siis aiheellisesti kysyä, mihin katosi aiturien vauhti? Vastauksen voivat antaa vain urheilijat ja heidän valmentajansa ja onkin tärkeää, että he analysoivat tilanteen kunnolla. Ensi kesänä käydään sekä MM-kisat että EM-kisat. EM-kisoissa suomalaisilla on mahdollisuudet aina mitaleille, jos siis vauhti löytyy uudelleen.


Moni valmentaja on muistuttanut minulle, että loukkaantumisillekin on aina syynsä. Yleensä ne johtuvat siitä, että lihashuoltoa ole tehty kunnolla. Siinä kun harjoitukseen voi mennä kaksi tuntia, niin saman verran aikaa olisi varattava lihashuollolle sen jälkeen. On loppuvenyttelyt, jääkylvyt ja hieronnat. Mistään ei saisi tinkiä.


Yksi tärkeä tekijä on ravinto. Sen on oltava harjoittelua ja palautumista tukevaa. Jokainen ateria ja välipala on suunniteltava etukäteen, päivän teemaa tukevaksi. Tämäkin unohtuu helposti. Juuri tällä sektorilla liitot ja olympiakomitea voivat tulla urheilijan avuksi, ettei jokaisen tarvitse hankkia omaa ravintoterapeuttia.


Onnittelut myös Ruotsiin ja Turkuun! Daniel Ståhl otti omansa ja lähetti koskettavat terveiset mummilleen ”Terveiset mummille Turkuun, mä voitin nyt !"


Jari Porttila


98 views0 comments