• Jari Porttila

Analyysi: Miksi Leijonat sytyttää kansan, mutta ei Faselia?


Pekingin talviolympialaiset olivat jättimenestys suomalaisurheilijoille ja Suomelle. Saaliina oli kahdeksan mitalia, joista peräti kaksi kultaa, viimeksi vastaava menestys saatiin Naganosta 1998. Toki Torinosta saatiin yksi mitali enemmän, mutta sieltä ei tullut yhtään kultaa, nyt tuli kaksi niin kuin Naganosta, silloin kokonaissaalis oli 12 mitalia.


Kuusi Suomen mitaleista tuli hiihdossa ja kaksi jääkiekossa. Pieni maa ei voi ”laukoa” haulikolla. Toisaalta, Ruotsi voitti kisoissa 18 mitalia, joista kahdeksan oli kultaa ja Norja peräti 37 mitalia, joista 16 kultaa. Muistaakseni Suomen piti olla näillä main Pohjolan paras talviurheilumaa.


Ei nyt kuitenkaan olla ilonpilaajia päivänä, jolloin tehtiin suomalaista olympiahistoriaa. Leijonien voitto jääkiekon finaalissa, Venäjän karhun kaataminen, merkitsi ensimmäistä kultamitalia Suomelle palloilulajeissa kautta historian.


Jalosen Leijonat tekivät nyt sen, mihin Curre Lindströmin Leijonat pystyivät 1995 MM-kisoissa. Silloin MM-kullan sanottiin selättäneen laman, josko tämä olympiakulta selättäisi koronan tuoman ankeuden yhteiskunnasta.


Leijonien esitys oli koko kisojen ajan vakuuttava. Se perustui tarkasti laadittuun taktiikkaan, joka lähti siitä, että oma pää pidetään puhtaana. Suomen verkkoon tehtiin koko turnauksen aikana täyskentällisillä vain YKSI maali!


Kansainvälisen jääkiekkoliiton entinen puheenjohtaja Rene Fasel on jo ”itkenyt” venäläismedialle Suomen pelityyliä, Faselin mukaan jääkiekko ei saa mennä tulevaisuudessa siihen suuntaan, jota Suomi kisoissa edusti. Odotan mielenkiinnolla yleisön reaktiota, kun Fasel saapuu keväällä Suomen MM-kisoihin.


Faselin lausunnon taustalla ovat hänen Venäjä-sympatiat. Entisenä puheenjohtajana hän voi toki olla mitä mieltä tahansa, mutta aika tahditon tuo lausunto oli. Etenkin kun muistaa, että Fasel on KOK:n jäsen!


Leijonien voitto sytytti myös suomalaiset, samalla tavalla kuin 1995. Kansa lähti spontaanisti kohti Kauppatoria. Suomen liput liehuivat autojen ikkunoista ympäri Suomea, tämä kulta oli koko kansan kulta.


Moni kysyi, miksi Iivo Niskasen olympiavoittoon 15 kilometrillä ei reagoitu samalla tavalla? Miksi jääkiekon kulta sytyttää koko kansan, mutta yksilölajin kulta ei?


Vastaus piilee joukkueessa. Finaalissa Venäjän kaatoon osallistui 25 pelaajaa, se ei kuitenkaan ollut yhden miehen show. Toki Harri Säteri oli maalilla tähti ja tietenkin Hannes Björninen laukoi voittomaalin, mutta voitto oli silti koko joukkueen voitto.


Jaettua voittoa on helpompi juhlia, silloin jokainen juhlija voi tuntea olevansa osa tuota joukkuetta, joka saavutti jotain suurta. Se on tavallaan hieno asia, mutta samalla voisimme miettiä, voitaisiinko myös yksilölajien kultamitalisteja juhlia samalla tavalla.


Iivo ja Kerttu Niskaselle järjestetään tiistaina kansanjuhla Vieremällä ja torstaina hiihtomitaleja juhlitaan Helsingin uudella Olympiastadionilla. Siitä juhlasta on tarkoitus rakentaa ”torilla tavataan”-tyylinen kansanjuhla.


Juhlien keskellä Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuoren on esikuntineen ryhdyttävä miettimään kuinka menestyksen pohjaa saataisiin laajennettua. Suomi on pudonnut aika nopeasti lumilautailun ja freestylen kehityksestä, lajien jotka toivat aina ennen 2-3 mitalia joka kisoista. Kentällä ollaan sitä mieltä, että harjoitusolosuhteet eivät Suomessa vastaa nykypäivää. Tarttis varmaan tehdä jotain.


Mutta nyt kannattaa nauttia kahdeksasta olympiamitalista. Kun yleisörajoituksetkin ovat vihdoin purkaantuneet, parhaiten teemme sen menemällä katsomaan tähtiämme, nykyisiä ja tulevia, urheilukisoihin.


Jari Porttila


102 views0 comments

Recent Posts

See All