• Jari Porttila

Analyysi: Mistä löytyy Kukkosen seuraaja?


Yhdistetyn päävalmentajana kymmenen vuotta toiminut Petter Kukkonen ilmoitti perjantaina Yle:n haastattelussa lopettavansa keväällä. Kukkonen oli lähellä eroamista jo surkeasti sujuneen maailmancupin Rukan avauskisan jälkeen.


Kukkonen on nostanut yhdistetyn taas sille kuuluvalle paikalle Suomalaisessa talviurheilussa, paikalle jonne sen asemoi Sampsa Lajunen, Hannu Manninen ja myös Anssi Koivuranta. Nyt meillä on Ilkka Herola ja Eero Hirvonen, miehet jotka voivat hyvän päivän tullen taistella arvokisamitaleista.


Kukkonen aloitti urakkansa hetkellä, jolloin laji oli painunut lähes unholaan, nyt sillä riittää katsojia ja myös odotuksia.


Viimeiset 2-3 vuotta odotukset ovat olleet itse asiassa kovemmat kuin tulokset ja se on painanut Kukkosta. Hän tietää, että urheilijoilla on ollut edellytykset vieläkin parempaan, mutta jostain syystä meno on jopa taantunut mäessä.


Nykyään yhdistetty ratkaistaan pitkälti mäessä, takana ovat ne ajat kun Hannu Manninen hiihti kärkeä kiinni jopa pari minuuttia ja juhli voittoja.


Eero Hirvonen ja Ilkka Herola ovat olleet myös kovia mäkimiehiä, mutta jostain syystä tuo herkkä laji ei ole kulkenut pariin viimeiseen kauteen. Ja kun mäessä ei kulje, on urakka ollut usein liian kova ladulla.


Kesällä näytti jo siltä, että Herola on taas oivaltanut mäkihypyn niksit, mutta Ruka vei itseluottamuksen. Se kisa vei myös Kukkosen itseluottamuksen valmentajana.


Sinällään tuntuu erikoiselta, että päävalmentaja heittää pyyhkeen kehään tässä vaiheessa kautta, kahta kuukautta ennen Pekingin talviolympialaisia. Kukkonen on tunnettu myös henkisen puolen valmennustaidoistaan, joten on pakko kysyä, oliko tämä siirto mietitty loppuun saakka?


Onko Ilkka Herolan helpompi lähteä taistelemaan nyt, kun hän tietää päävalmentajan uskon ainakin päävalmentajan taitoihin horjuneen niin pahasti, että hän lopettaa tähän kauteen?


Olisiko eroilmoitus pitänyt sittenkin kertoa vasta olympialaisten jälkeen?


Toisaalta, jos urheilijoille oli selvää jo ennen kautta, että kyseessä on Kukkosen viimeinen kausi, niin silloin ilmoituksen ajankohdalla ei ole suurta merkitystä. Paitsi tietysti se, että nyt urheilijat joutuvat vastailemaan myös valmennusta koskeviin kysymyksiin ja se vie aina huomiota pois itse pääasiasta.


Kukkosen ulostulos taustalla saattaa olla myös se, että ilmoittaessaan asiasta hyvissä ajoin hän avaa portit myös ulkomaalaisille vaihtoehdoille. Nämä maailman parhaat valmentajat kun ovat kysyttyjä ja tekevät omat päätöksensä hyvissä ajoin.


Tilannehan on ulkomaalaiselle valmentajalle mitä otollisin. Tarjolla on kaksi aivan maailman huipun tuntumassa olevaa urheilijaa, jotka nostamalla terävimpään kärkeen saa myös itse kredittejä. Kukkonen myönsi, että paikka on ainakin alustavasti kiinnostanut ulkomaalaisia huippuvalmentajia.


Kukkonen on siis kertonut aikeistaan hyvin tuntemassaan valmentajayhteisössä ja pistänyt niin sanotusti syötin vesille. Ulkomaalainen päävalmentaja voisi olla juuri se askel, joka lajin huipulle noustakseen olisi otettava, vai olisiko?


Suurin ongelma tällä hetkellä tuntuu olevan se, että hiihdon ja mäkihypyn harjoittelu ei ole oikeassa balanssissa. Lajin ykkösmiehellä, Norjan Riiberillä se on. Jos suomalaiset pystyisivät mittaamaan osaamisensa ulos mäessä, pystyisivät he haastamaan norjalaisen.


Pitäisikö valmennuksessa siis sittenkin satsata kovan tason mäkivalmentajaan? Jos sellaista ei löydy juuri nyt Suomesta, niin pitäisikö mäkivalmennusta hakea ulkomaalaisen valmentajan kautta ja yhdistää pakettiin vaikka erikoismäki?


Antti Kuisma, entinen yhdistetyn mies, on vastannut suomalaistoivojen yhdistetyn valmennuksesta Vuokatin olympiakeskuksessa jo vuosia. Eikö olisi hiukan erikoista, jos hän ei ”kelpaisi” maajoukkueen valmentajaksi?


Jari Porttila


79 views0 comments