• Jari Porttila

Analyysi: Never again, ei koskaan enää


Tokion olympialaiset ovat ohitse, vihdoinkin, huokaavat japanilaiset.


Kisat vietiin ja pidettiin maassa, jonka asukkaat eivät olisi kisoja halunneet ja on pakko sanoa, että ne näkyi ympäri maailman välitetyissä tv-kuvissa. Yhtä hengettömiä olympialaisia en ole todistanut.


KOK teki karhunpalveluksen kaikille kisoissa mukana olleille lajeille ja urheilijoille, kun kisat pidettiin koronapandemian keskellä maassa, joka julisti hätätilan vain viikkoa ennen kisojen avajaisia.


Tuo hätätila näkyi kisoissa siten, että katsomot ammottivat tyhjyyttään kisojen ajan. Se oli Japanin hallituksen päätös ja tahto.


Päätös olla päästämättä edes japanilaisia katsomoihin perustui hätätilaan. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että päätös oli väärä ja se vei kisoilta olympiahengen.


Kun urheilijat joutuivat urheilemaan ilman yleisöä, heijastui se kaikkeen. Miljardit tv-katsojat ihmettelivät kisoja, joista puuttuivat katsojat.


Turha sanoa, että urheilijat olisivat nauttineet täysin rinnoin kisoista, joista puuttui yksi olennainen elementti- yleisö.


Tokion olympialaisten jälkeen on pakko todeta, never again, ei enää koskaan.

Olympialiike ja olympiahenki ei enää kestä toisia tällaisia kisoja.


Me kaikki olemme eläneet yli vuoden pandemian keskellä. Juuri Tokion olympialaisissa maailmalle olisi voitu antaa toivoa paremmasta, nyt japanin päättäjät päättivät synkistellä tilanteessa, jossa valtaosa urheilijoista ja kisoihin saapuneita valmentajista ja huoltajista oli saanut kaksi rokotetta tautia vastaan.


He eivät olleet uhka Japanille eivätkä japanilaisille. Heistä tehtiin uhka.


Kisaorganisaatio rypee nyt negatiivisessa palautteessa. Kisat tuottivat taloudellisesti jättitappion Japanille ja se näkyy tavallisen japanilaisen kukkarossa.


Tokion kisat pistivät tätä taustaa vasten myös miettimään ovatko nykyaikaiset olympialaiset tulleet tiensä päähän. Tuon kaltaisia tapahtumia ei vain voida järjestää enää järkevissä puitteissa. KOK:n on pakko karsia lajeja, pienentää vaatimuksia jättihalleista ja palata juurilleen. Ja se on tehtävä heti.


Suomalaisittain kisat menivät hyvin. Kaksi mitalia oli reilusti enemmän kuin osattiin toivoa ja koko joukkueen ilme oli hyvä. Selkeitä alisuorittajia ei joukossa ollut, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tekivät kisoissa vähintään sen kesän normaalisuorituksen.


Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on tehnyt hyvää työtä. Suomalaisessa huippu-urheilussa ollaan nyt tiellä, joka johtaa jatkossa kasvavaan mitalimäärään. Kun olympiadin tavoite oli nyt 10 mitalia ja saaliina oli kahdeksan, voidaan olla tyytyväisiä. Tavoite oli kova, niinhän sen pitääkin olla. Kahdeksan mitalia oli realismia.


Suomalaisessa huippu-urheilussa on toki vielä paljon parantamisen varaakin. Puheenjohtaja Jan Vapavuori on valmis pistämään jatkossa itsensä likoon suomalaisen urheilun puolesta, nyt kun Helsingin pormestarius on historiaa. Seuraavaksi pitäisi pistää kuntoon urheilun rahoitus.


”Urheiluministeri” Antti Kurvinen ehdotti jo kaksi viikkoa sitten maximusportin haastattelussa, että hänen mielestään urheilun rahoitus olisi jatkossa hoidettava valtion budjetista, eikä Veikkauksen voittovaroista. Nyt urheilujohtajien on ”lobattava” sen puolesta, että määrärahat saadaan pidettyä ainakin nykyisellä tasolla.


Jari Porttila

70 views0 comments