top of page
  • Jari Porttila

Analyysi: Norjalaiset jyräävät, pitääkö huolestua?



Maastohiihdon miesten maailmancup on ollut norjalaisten temmellyskenttä. Kun takana on viisi maailmancupin osakilpailua, ja jaossa on ollut 15 podium-sijoitusta, ovat norjalaiset vieneet niistä peräti 13!


Dominassi on ollut kovaa, mutta ei mitenkään poikkeavaa. Nyt nimittäin eletään norjalaisten ”kuuminta” sesonkia, sillä kauden kolmen ensimmäisen viikonlopun aikana ratkaistaan se, ketkä saavat kiertää jatkossa maailmancupia.


Muut jäävät kotimaahan hiihtelemään. Eli ei ole mikään ihme, että pelissä on nyt kaikki.

Otetaan esimerkiksi Iver Andersen, joka otti perjantaina uransa toisessa maailmancupin kisassa voiton. Voisitteko kuvitella jonkun suomalaisen pystyvän vastaavaan?


Ette tietenkään, mutta Norjassa siihenkin pitää pystyä. Jos haluaa tunkeutua Norjan maailmancupia kiertävään miehistöön, on pystyttävä voittamaan käytännössä joku olympia- tai mm-mitalisti. Jos siis haluaa hiihtää tammikuussa muualla kuin Norjassa, on oltava hirmukunnossa jo marras-joulukuussa.


Ja juuri sen vuoksi norjalaiset ovat nyt hurjia.


Suomalaisten miesten osalta tilannekuvaa väritää se, että Iivo Niskanen on yhä toipilas ja Ristomatti Hakola panostaa perusasioihin omissa oloissaan. Joni Mäki on siinä totutussa alkukauden kunnossa, jota kuvastanee parhaiten sana hissiliike.


Tässä vaiheessa kautta ei kannata repiä niitä kuuluisia pelihousuja, odotellaan tammikuuta ja silloin tapahtuvaa nousua kohti kymppikärkeä.


Naisissa kaksikko Pärmäkoski-Niskanen ovat hiihtäneet välillä odotusten mukaisesti, välillä on mennyt vähän kehnommin, kun huoltorekassakaan kaikki ei ole mennyt nappiin. Uskon, että heidänkin kohdallaan alkaa tapahtua tammikuussa, viimeistään.


Kaksikon takana on saatu positiivisia merkkejä siitä, että seuraava sukupolvi on valmis nousemaan huipulle- viimeistään ensi vuonna. Ja vuosihan vaihtuu melko pian.


Kestävyysurheilussa, jota hiihto puhtaimmillaan on, ei tehdä suuria nousuja yhdessä vuodessa, jos pohjat eivät ole kunnossa. Harjoitellakaan ei voi määräänsä enempää, joten puhdas polku maailman huipulle kestää vuosia.


Toisaalta, kun sinne on kerran päässyt, ei sieltä tulla kovin nopeasti myöskään alas.


Ei siis heitetä kirvestä kaivoon vielä ensi viikonlopunkaan jälkeen. Kauden kolme ensimmäistä maailmancupia ovat norjalaisten juhlia, Davosin ja Tour de skin jälkeen alkaa tulosluettelo näyttää jo paremmalta.


Jari Porttila


87 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page