Bolshunovin saatava kilpailukielto

Aleksandr Bolshunovista tuli kertaheitolla talven laturaivon ilmentymä. Venäläisen käytös Salpausselän loppusuoralla oli pöyristyttävää ja täysin tuomittavaa. Myös FIS:n on puututtava kovalla kädellä siihen.

Bolshunov löi täysillä kaksi kertaa oikean käden sauvalla Suomen ankkuri Joni Mäkeä. Ensimmäinen isku osui Mäkeä ilmeisesti pakaraan sillä seurauksella, että sauva meni poikki somman kohdalta. Toinen, piiskamaisen kova isku meni onneksi ohi, se olisi aiheuttanut jo pahan ruhjeen.

Jo näiden kahden iskun perusteella, jossa puututtiin kanssakilpailijan fyysisyyteen, Bolshunov ansaitsi heti suoran punaisen kortin ja seuraaviin kisoihin kilpailukiellon. Mutta tämäkään ei riittänyt ”kasakalle”.

Kun Bolshunov tuli maaliin, otti hän Mäen tähtäimeen ja ajoi täydellä vauhdilla sukset jalassa suomalaisen selkään. Taklaus oli törkeä ja sen seurauksena Mäen oikea ranne turposi ennen palkintojenjakoa. Vamman laadusta ei ole vielä tietoa.

Tuollainen järjetön päällekarkaus ei kuulu hiihtoon ja juuri sen vuoksi FIS:n on puututtava asiaan kovalla kädellä. Kansainvälisellä hiihtoliitolla ei ole varaa päästää Bolshunovia ilman jatkorangaistusta, muuten se antaisi lajia seuraaville selvän signaalin siitä, että hiihdostakin on tulossa kamppailulaji.

Bolshunovin käytös oli käsittämätöntä ja täysin tuomittavaa. Tuollainen käytös ei yksinkertaisesti sovi hiihtokisoihin, se oli juuri sitä laturaivoa, jota lajiin ei haluta.

Mitä tekikään Venäjän joukkueenjohtaja, moninkertainen olympiavoittaja Jelena Välbe. Vaati tuomarineuvostoa pyörtämään Bolshunovin hylkäyksen sillä perusteella, että Mäki olisi kiilannut venäläisen loppusuoralla.

Toki Mäki valitsi loppusuoralla oman kaistansa juuri niin kuin johdossa oleva saa tehdä. Toki se saattoi harmittaa maailmantähti Bolshunovia, että tuntematon suomalainen teki näin, mutta se ei oikeuta hänen käytöstään. Ei pienemmässäkään määrin.

Välben olisi pitänyt ymmärtää tämä. Nyt olympiavoittaja yritti pelastaa käsittämättömäsi raivonneen urheilijansa jatkorangaistuksilta vastaprotestilta. Samalla Välbe siis hyväksyi Bolshunovin laturaivon! Ei näin Jelena, nyrkkeilykehä on erikseen ja jääkiekkoa pelataan kaukalossa.

Mäki hiihti uransa ensimmäisen viestin maajoukkueessa ja sai parhaan mahdollisen sisääntulon. Hän pelasi taktisen pelin matkan aikana juuri oikein, kävi aina välillä kurkkimassa keulassa ja teki loppusuoralla juuri sen mitä piti; ei kumarrellut supertähtien edessä, vaan näytti heille kaapin paikan.

Tuon hiihdon jälkeen kukaan ei enää kysy, kuka on Joni Mäki, eikä kukaan enää aliarvio häntä. MM-kisojen viestin ankkuriosuudella katsotaan tarkkaan syrjäsilmällä, missä se vaarallinen suomalainen on.

Jari Porttila