• Jari Porttila

Huuhkajat sekä Kuninkaat Litmanen ja Hyypiä


Tänään se sitten tapahtuu; Suomi pelaa historian ensimmäisen EM-turnauksen ottelunsa.

Palataan kuitenkin aikakoneessa kesään 1992, eli 29 vuoden taakse.


Puhelimeni soi, Jari Litmasen asianhoitaja soitti ja kysyi pääsisinkö seuraavana päivä Pajulahden urheiluopistoon tekemään sitä monesti keskusteluissamme ollutta tv-dokumenttia Jari Litmasesta. Mietin sekunnin, vastasin myöntävästi ja pyyhin kalenterini puhtaaksi. Kameramieheni teki samoin.


Seuraavan päivän, se oli niitä viimeisiä päiviä jotka Litmanen vietti ennen Ajaxiin siirtymistään Suomessa, vietin Kuningas Litmasen kanssa.


-Suomi ei pelaa minun aikakaudellani arvokisoissa. Sinne päästään toivottavasti sitten, kun meillä on vähintään kaksi kentällistä ammattilaisia eurooppalaisissa suursarjoissa, Litmanen painotti 1992 kesällä.


Silloin niitä huippuammattilaisia oli ollut ja tuli lähivuosina olemaan vain muutama. Arto Tolsa, Olli Isoaho, Pasi Rautiainen, Litti, Sami Hyypiä, Jallu Rantanen, Mixu Paatelainen ja Mikael Forsell.


Nyt ollaan tilanteessa, jossa päävalmentaja Markku Kanerva voi valita joukkueen avauskokoonpanoon kovia, ulkomaalaisissa sarjoissa hyvin peliaikaa saavia pelaajia ja vaihtopenkillekin jokaiselle hyvän vaihtomiehen.


Samaan aikaan kun me nyt ylistämme Huuhkajia ja Teemu Pukkia, on hyvä muistaa ketkä tekivät pohjatyön sille trendille, että ammattilaisseurojen ovet alkoivat avautua suomalaisille. Yllä tuli jo tuota nimiluetteloa, eikä se varmasti ole täydellinen.


Kaksi on kuitenkin ylitse muiden, Litmanen ja Hyypiä. Heistä tuli Eurooppalaisten huippuseurojen näkyvimpiä tähtiä, he olivat aikansa pelipaikkojen eurosarjojen parhaita pelaajia.


Kun jalkapallomaailma nyt kohisee Ronaldosta ja Messistä, niin 1990 luvulla kohistiin Litmasesta ja Hyypiästä. Maanosan kovimmasta topparista ja eniten maaleja sylkevästä hyökkääjästä.


Tulloin ei Suomessa ollut vielä nykyisen kaltaista jalkapallomediaa, Litin ja Hyypiän urotyöt jäivät lähinnä MTV3:sen ja YLE:n välitettäväksi. Litmasen ja Hyypiä arvoa ei kunnolla ymmärretty Suomessa.


Nyt olemme tilanteessa, jossa Huuhkajat päästetään vihdoin irti arvokisoissa.


Toivottavasti Palloliitossa on ymmärretty uranuurtajien merkitys ja Litmanen sekä Hyypiä nähdään Kööpenhaminassa kunniapaikoilla. Paikoilla, joista suomalainen jalkapallo on heille ikuisesti kiitollinen.


Jari Porttila


29 views0 comments