top of page
  • Writer's pictureJari Porttila

Katastrofi vai epäonnistuminen?


Wilma Murto epäonnistui Rooman seiväsfinaalissa. Foto Jari Porttila


Yleisurheilun EM-kisoissa ollaan jälleen siinä tilanteessa, että Suomen menestys lepää keihäsmiesten varassa.


Eihän siinä näin pitänyt käydä, kun suomalaisten yleisurheilijoiden taso oli viime vuosina noussut huimasti kaikissa lajiryhmissä, mutta niin siinä vain kävi.


Julkisuudessa ja etenkin sosiaalisessa mediassa on jo ehdittyä naukkua kaikki suomalaisurheilijat ja ns. asiantuntijat huutavat kurkku suorana katastrofia. Onko siihen syytä.


Katastrofi vai pettymys ? Sanoillakin on suuri merkitys ja ero kun arvioidaan yleisurheilijoiden suorituksia..


Ennen keihäsfinaalia suomalaiset ovat saavuttaneet kisoissa 10 pistesijaa, eli sijoittuneet vähintään kahdeksanneksi. Eivätkä nuo pistesijat ole mitä tahansa sijoja, vaan siellä on tukku sijoja neljästä kuuteen, niistä osa olisi yhtä hyvin voinut pienellä onnella kääntyä mitaleiksi.


Nyt jotkut jo verryttelevät äänijänteitään ja sanovat, ettei onnella ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa. Jonkun verran yleisurheilua seuranneena voin sanoa, että kyllä on, mutta se onni on tietenkin ansaittava.


Kääntäen voitaisiin myös pohtia sitä, kuinka helppoa yksilöurheilijat on naulata epäonnistujiksi , jos odotettu mitali vaihtuukin maanosan huippujen joukossa neljänteen sijaan. Vastaavasti voisi kysyä, kuinka monta Leijona-joukkueen yksittäistä pelaajaa arvosteltiin siitä, että Suomi jäi jääkiekon MM-kisoissa kahdeksanneksi?


Heitän tämän vertailun peliin sen vuoksi, että yksilöurheilijoiden menestys asettuisi oikeaan mittasuhteeseen. Nyt meillä on ollut Roomassa jo kymmenen sellaista urheilijaa, jotka kuuluvat maanosansa kahdeksan parhaan joukkoon omassa lajissaan. Se on melkoinen saavutus.


Montako kiekkoleijonaa mahtuikaan MM-kisojen all stars-miehistöön. Niinpä.


Silmiä ei kuitenkaan pidä ummistaa siltä tosiseikalta, että osa joukkueesta ei päässyt Roomassa sille tasolle mitä he itse odottivat ja sitä kautta myös suuri yleisö odotti. He siis epäonnistuivat kauden tähän mennessä tärkeimmässä kisassa.


Syyt on syytä tutkia nopeasti, sillä Pariisin olympialaisiin on aikaa puolitoista kuukautta, siinä ajassa ehtii vielä tehdä paljon- jos tietää mitä tehdä.


Sillä selvää on myös se, että taistellakseen Pariisissa finaalipaikasta, saatikka mitalista, on kaiken oltava kunnossa viimeistä piirtoa myöten.


Olen keskustellut usean entisen olympiaurheilijan kanssa tänä kesänä ja kaikkien sanoma on selkeä. Menestymisen eteen on käännettävä se pieninkin polulla oleva kivi. Jos jotain paikkaa kolottaa, on se pistettävä heti kuntoon.


Mennään sitten siihen keihään finaaliin. Siinähän suomalaisten pullat ovat hyvin uunissa. Kolmoisvoitosta ei kuitenkaan kannata puhua, sillä sen tiellä on taas tshekki, niin kuin oli Zurichin EM-kisoissakin.


Jakub Vadlejch on varmassa 87-89 metrin kunnossa. Hän lähtee finaaliin ykkössuosikkina. Oliver Helander voi parhaimmillaan kiskaista 87-91 metrin kaaren. Hän heittää finaalissa kovan haasteen tshekille.


Luotto Oliveriin on kova, myös asiasta tietävien valmentajien keskuudessa. Ei meidän ole syytä epäillä heidän asiantuntemustaan.


Saksan Julian Weber pystyy parhaimmillaan samaan kuin Helander, mutta hän on myös kolmikon epävarmin heittäjä. Huonona päivänä hän häviää jopa Toni Keräselle ja Lassi Etelätalolle.


YLE:n tv-lähetystä supermaanantaista seurasi kaksi miljoonaa katsojaa. Veikkaanpa että keskiviikko-iltana kotikatsomoissa on vähintään saman verran katsojia.


Valmistautuessanne illan EM-finaaliin voitte käydä osallistumassa Kisakatsomon insta ja FB-sivuilla Kisakatsomon ja CapitalBoxin arvostaan, jossa arvotaan kaksi VIP-lippupakettia ensi viikon Paavo Nurmen kisoihin Turkuun. Siellä näette keihäsfinaalin uusinnan.


Jari Porttila, Rooma

159 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page