• Jari Porttila

Kimmo Kinnunen avoimena: ”Haluan olla omissa oloissani”


Kimmo Kinnunen ja heittolajien entinen valmennusjohtaja Into Turvanen tapasivat Sinivalkoisia Keihäskaaria ( Docendo ) kirjan julkistamistilaisuudessa Suomen Urheilumuseolla. Kuva Jari Porttila


-Toivottavasti nuoret ymmärtävät keihäskarnevaalien arvon. Meidän tulee vaalia tiettyjä arvoja, mutta valmennuksessa pitää käyttää nykypäivän menetelmiä, maailmanmestari Kimmo Kinnunen painottaa maximusportin haastattelussa.


-Meidän pitää saada nuoria innostumaan keihäänheitosta. Tämä on sellainen vaativa yksilölaji, siihen pitää olla valmis panostamaan.


Kinnunen myöntää, että yksilölajeista on tehtävä lapsille mielenkiintoisia. Loppupeleissä hän myöntää sen, että yksilölajeissa urheilijalta vaaditaan enemmän kuin joukkuelajeissa, jossa voi aina ”piiloutua” ryhmän taakse.


Esimerkin Kimmo Kinnunen ottaa itsestään.


-En minä pysty loppupeleissä joukkueessa urheilemaan, hän myöntää suoraan.


-Minä olen niin kilpailuhenkinen. Olen monesti ajatellut, että jos olisin joukkuepelaaja, niin se olisi kyllä vaikeaa.


-Olen niin kriittinen ihminen, itselleni ja varmasti omille joukkuetovereilleni, että ei siitä mitään tulisi. Sen vuoksi yksilöurheilu on ollut minulle se ykkösjuttu, Kimmo painottaa.


-Luonne on sitten se toinen juttu, minä en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen. Haluan olla hyvin paljon omissa oloissani, yksin.


Kinnunen onkin viihtynyt tänä syksynä, Tokion olympialaisten jälkeen metsässä. Metsätöissä hän saa sopivasti liikuntaa ja onhan mies myös armoitettu metsästäjä. Siinäkin on osattava olla hiljaa, jos aikoo saada pataan syötävää.


Kinnunen kuitenkin painottaa, ettei yleisurheilu suinkaan ole yksinäisten urheilijoiden yksinäistä puurtamista.


-Yleisurheilussa harjoitellaan paljon ryhmissä ja ollaan yhdessä leireillä, ei tämä mitään erakkojen puuhaa ole.


-Yleisurheilu vaan on sellaista, että mittanauha ja kello kertovat koko ajan siitä, missä mennään.


Keihäänheitossa voi kuitenkin menestyä monista erilaisista lähtökohdista.


-Isäni oli 176 senttiä pitkä ja heitti ME:n. Korjuksen Tapsa oli taas 196 senttiä pitkä ja voitti olympiakultaa. Julius Yego oli 178 senttinen. Tässä lajissa voi pärjätä fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilaiset urheilijat ja myös eri luonteiset ihmiset. Se on hyvä muistaa.


-Kaikista tärkein asia on lajitaito, se pitää olla äärettömän korkealla tasolla, Kinnunen muistuttaa.


Kinnunen uskoo, että keihäänheiton tulevaisuus tuo tullessaan Suomelle taas menestystä.


-Kyllä minä näen sen tulevaisuuden hyvänä.


-Pitkämäki ja Ruuskanen jättivät tyhjiön ja siinä mielessä tämä on raakaa peliä, että arvokisamenestys ratkaisee. Nyt pitää vain saada kaikki speksit kohdalleen, että sieltä saadaan nostettua ylös seuraava arvokisamenestyjä, joka toivottavasti on Kinnunen.


Kimmon poika Jami ylitti viime kesänä ensimmäisen kerran 80 metrin rajan ja tähyää ensi kesänä arvokisoihin. Tulosrajat ovat hurjat, suoran paikan MM-kisoihin saa 85 metrisellä, EM-kisojen tulosraja on 84 metriä.


Suomalaisista kummankin rajan on ylittänyt Oliver Helander ja Lassi Etelätalo on ylittänyt EM-rajan.


Jari Porttila

759 views0 comments

Recent Posts

See All