Naiset loistivat, järjestäjät munasivat

Nathalie Blomqvist teki sen, mitä häneltä salaa odotettiin, taisteli loppuun saakka naisten vitosella mitalista. Pronssi jäi lopulta vajaan seisemän kymmenyksen taakse, Blomqvist paransi SE-lukuja 12 sekunnilla arvokisojen finaalissa, ollen viides!

Suomen ennätys kirjataan nyt luvuin 8.44,72.

Blomqvist juoksi taktisesti järkevästi, mutta vauhti oli niin kovaa, että kirivaihe ei enää irronnut. Vasta 23-vuotias Blomqvist teki nyt kansainvälisen läpimurron, eikä se jäänyt varmasti viimeiseksi sanaksi.

Huikean tulosparannuksen taustalta löytyy ehjä harjoituskausi. Lahjakas urheilija on pysynyt terveenä viimeisen vuoden ja se näkyy nyt tuloksissa. Blomqvistin esitys luo myös vahvasti uskoa suomalaiseen kestävyysjuoksuun.

Ella Junnilan esitykset korkeuspaikalla olivat myös vakuuttavia. Kaikki korkeuden yli ensimmäisellä, myös karsintaraja 192 lupaavat hyvää finaaliin. Uskon, että pronssi on otettavissa 194-196 tuloksella, siihen Ellallakin on mahdollisuudet.

Jos muuten haluat nähdä Junnilan ja muut huiput tositoimissa, käy Kisakatsomon facebook tai instatilillä osallistumassa Kisakatsomon ja CapitalBoxin arvontaan, jossa palkintona kaksi VIP-lippupakettia Paavo Nurmen kisoihin.

Ilona Mononen oli toinen avauspäivän yllättäjistä. Lahden Ahkeran juoksija on kisannut kolme kertaa tällä kaudella 3000 esteissä ja joka kerta ennätyksestä on lähtenyt viiden sekunnin siivu.

Nyt Mononen juoksi itsensä EM-finaaliin ajalla 9.31,08, seuraavaksi tavoitteena on uusi SE. Mononen oli alkuerän jälkeen yhtä hymyä.

Naisten pika-aidoissa Lotta Harala näytti, että alkukauden SE:n alittanut tuulitulos ei ollut sattumaa. Harala paineli ylivoimaiseen tyyliin välieriin ajalla 12,91. Harala ja Reetta Hurske taistelevat tosissaan EM-kisojen finaalipaikasta, mutta se voi vaatia jopa 12,80 alitusta.

Myös se, että Emilia Kangas ylsi kuulan finaaliin oli uroteko vailla vertaa. Kankaasta tuli ensimmäinen suomalaisnainen kuulan finaalissa 2000-luvulla, edellisen kerran finaaliin ylsi Karoliina Lundahl Budapestissa 1998.

Loikkapaikalla nähtiin pettyneitä naisia. Finaalipaikkaa suorastaan tyrkytettiin Kristiina Mäkelälle ja Senni Salmiselle. Kummankin hypyistä paistoi kuitenkin se, että alla oli vain yksi kilpailu, 3-loikassa se on yksinkertaisesti liian vähän, jos aikoo hypätä huipputuloksia.

Julimar Rojas ei voi loukkaantumisen vuoksi osallistua Pariisin olympialaisiin, joten siellä voi olla yllättävän korkealla 14,50 tuloksella. Kummallakin suomalaisella on siihen edellytyksiä, mutta kuten sanottu, se vaatii täysipainoisia kisoja vähintään 3-4 kertaa.

Miesten pika-aitojen alkuerän jälkeen kentältä poistui synkkäilmeinen Elmo Lakka. Hänen kisa mureni heti ensimmäiseen aitaan, miksi, sen tietää vain Elmo itse.

Kylmäävin oli Saga Vannisen kohtalo. MM-hallit nostivat hänet jopa mitaliehdokkaaksi, mutta viime viikkojen selkävaivat veivät tehot ja hän keskeytti ottelun korkeuden jälkeen. Vannisen selkä on haitannut harjoittelua Kisakatsomon tietojen mukaan jo jonkin aikaa, vaikka hän on kilpaillut mm pituushypyssä toukokuun loppupuolella Jyväskylässä.

Vanninen toivoi valmentajansa Jesse Jokisen kanssa selän kestävän täysitehoisia suorituksia Roomassa, mutta ei kestänyt. Nyt se on laitettava kuntoon, sillä Pariisin olympialaisiin on aikaa vain puolitoista kuukautta.

EM-kisojen avauspäivä oli järjestäjille ja Euroopan yleisurheiluliitolle katastrofi. Yleisurheilu on näytä kiinnostavan roomalaisia, stadionilla oli vain kourallinen väkeä, heistäkin valtaosa urheilijoiden valmentajia ja perheenjäseniä. Myös urheilijoiden kuljetukset tökkivät pahasti.

Katastrofi on liian laimea sana kuvaamaan kisajärjestäjien onnistumista.

Toisaalta tämä nostaa Suomen ja Helsinkin osakkeita vuoden 2030 EM-kisojen haussa. Suomessa stadion täyttyy varmasti jokaisena päivänä.

Jari Porttila, Rooma