Niskasella ja Pärmäkoskella mietinnän paikka

Iivo Niskanen oli hiihdon viimeisissä SM-kisoissa ylivoimainen. Kotiin viemiseksi tuli kolme kultaa, enempään ei ollut edes mahdollisuutta. Hiihdon asiantuntijat pitivät Iivon esityksiä häikäisevänä.

Itse asiassa Iivon esitykset kotimaan laduilla olivat juuri sellaisia kun hänen tasoiselta hiihtäjältä pitää odottaa. Jos Iivo ei olisi voittanut 50 kilometrillä Kari Varista yli viittä minuuttia, niin sitä olisi ollut syytä ihmetellä.

Viimeinen SM-viikonloppu osoitti, että Pekingin talviolympialaisista ei henkilökohtaisilta matkoilta voi odottaa mitalitaistoon yltämistä kuin Niskaselta ja Krista Pärmäkoskelta. Myös Kerttu Niskanen voi yltää tuohon kastiin, jos jalat kestävät.

Hiihdossa ei tehdä ihmeloikkia maailman huipulle vuodessa, ei ainakaan suomalaisella valmennusfilosofialla. Eivätkä ne Iivon ja Kristankaan mitalit ole varmoja, niiden eteen on tehtävä työtä uusin keinoin, sillä samalla kaavalla, jolla tähän kauteen valmistauduttiin, ei mitaleja Pekingissä irtoa.

Voivatko Niskanen ja Pärmäkoski sitten muuttaa harjoitteluaan vielä niin, että ärsykkeet kehittävät heitä. Kumpikin kun on hiihtämässä niitä ehtoopuolen kausia.

Tanhuvaaran rehtoriksi juuri nimetty Toni Roponen voi varmasti kertoa mitä kaksikon kannattaa tehdä. Hänen vaimonsa huuhtoi taas SM-kisojen kuninkuusmatkalla 30 kilometrillä kultaa 42-vuotiaana. Siis jättäen taakseen Pärmäkosken ja muut maan huiput.

Roposta on pidetty hiihtopiireissä kovaäänisenä kapinallisena, mutta kannattaa kuunnella mitä hänellä on sanottavaa. Ei näet olisi mikään ihme, jos Toni vielä jossain vaiheessa nostettaisiin rehtorin paikalta hiihdon päävalmentajaksi.

Toinen painavia näkemyksiä esittänyt konkari on Harri Kirvesniemi. Jos olisin hiihtoliiton puheenjohtaja, niin kasaisin toukokuussa ”pyöreän pöydän” keskustelun. Roposen ja Kirvesniemen näkemyksiä pitäisi ehdottomasti kuunnella herkällä korvalla.

Millaisena hiihdon tulevaisuus sitten näyttäytyy Niskasen ja Pärmäkosken takana ?

Hyvältä, sillä Joni Mäki johtaa miesten puolella ja Jasmi Joensuu naisten puolella uutta airuetta. Nuorten MM-kisoissa saatiin myös kotiladuilla hyvää menestystä, nuoret pystyivät pitämään takanaan jopa norjalaisia ja se on kova juttu.

Mäkihypyssä kaksi suomalaista napsi tasaisesti pisteitä koko kauden. Antti Aalto jämähti samalle tasolle kuin edellisenä vuonna, itse asiassa hän keräsi juuri saman verran pisteitä kuin viime kaudella.

Niko Kytösaho otti sen sijaan askeleen kohti kärkeä. Edellisellä kaudella 10 maailmancupin pistettä, nyt jo 47. Suunta on oikea ja askeleet tarpeeksi pitkiä.

Vuosi sitten vain kaksi suomalaishyppääjää saalisti maailmancupin pisteitä, nyt kolme kun Jarkko Määttä otti kauden viimeisessä kisassa kolme pistettä. Ensi kautta ajatellen se oli tärkeää, nyt niitä ”ilmaisia” paikkoja on taas yksi enemmän.

Janne Väätäinen on tuonut mäkimaajoukkueeseen tiettyä tekemisen meininkiä. Vuodessa ei vielä tehdä ihmeitä, olympiavuonna Suomen pitäisi olla jo sillä tasolla, että joukkuekisassa ei enää tarvitsisi taistella toisen kierroksen paikasta.

Jari Porttila