Nollatoleranssi: Teoilla on aina seurauksensa

Pesäpallossa tuomarin pilli viheltää kaksi kerta puolipitkän vihellyksen palon merkiksi.

Nyt lajin ympärillä kuuluvat nuo vihellykset.

Jyväskylän Kirittärien seurajohtaja ja kakkospelinjohtaja Petri Kaijansinkko myöntää, että hän syyllistyi 2014 Raumalla toimiessaan Feran pelinjohtajana seksuaaliseen häirintään.

Vaikka tapahtumasta on kulunut jo seitsemän vuotta ja asianosaiset ovat sopineet tapahtuman, viheltää pilli palon merkiksi.

On aivan sama, oliko joukkueen pelaaja tapahtuman aikaan 17 vai 18-vuotias. Hänen ei olisi missään tapauksessa pitänyt joutua ”setämiehen” härskien tekstiviestien kohteeksi. Ei missään tapauksessa. Kaijansinkko päätti tuohon aikaan käytännössä sen, ketkä joukkueessa pelasivat, hän käytti siis asemaansa törkeästi hyväkseen.

Lajista riippumatta vanhempien pitää luottaa siihen, että heidän lapsensa voivat urheilla ilman pelkotiloja. Seurojen on pidettävä huoli siitä, että niillä on nollatoleranssi kaikkeen häirintään. Nollatoleranssi tarkoittaa sitä, että jos rikot valmentajana/huoltajana yms. henkilönä näitä sääntöjä, et enää jatkossa toimi missään seurassa.

Voiko todella olla niin, että kun olet syyllistynyt seksuaaliseen häirintään seurassa A ja saat sen seurauksena potkut, niin heti perään voit sitten toimia seurassa B samassa toimessa, kuin josta juuri sait potkut, pesäpalloliiton siunauksella?

Jyväskylän Kirittärien nykyinen puheenjohtaja, eurokansanedustaja Henna Virkkunen puolusti Kaijansinkkoa seuran tiedotteessa, vakuuttamalla, ettei Kaijansinkko ole syyllistynyt Jyväskylässä epäeettiseen toimintaan.

Seura ja Kaijansinkko odottavat pesäpalloliiton selvitystä asiasta. Superpesiksen toimitusjohtajanakin toimineen Kaijansinkon tekoa ryhdyttiin tutkimaan vasta, kun Urheilulehti paljasti tapauksen. Kaijansinkko puolestaan pyysi tekojaan anteeksi vasta sen jälkeen, kun Urheilulehti ja Iltasanomat oli julkaissut asiasta uutisen, tosin ilman nimiä.

Nollatoleranssin puolesta on ehtinyt ottaa kantaa jo naispesäpalloilun ikoni, Janette Lepistö.

Hänen Instagram-tilillään on teksti: Mulla on kaikki sympatia uhrin puolella, koska oon itsekin kokenut häirintää. Miten paljon tämäkin tarina on muuttunut, kun jutut ovat menneet suusta toiseen. Siksi oonkin erittäin ylpeä uhrista, että uskalsi tulla asioiden kanssa esiin ja pääsi vihdoin kertomaan oman tarinansa. Se jos joku on rohkeutta.

Lepistö jatkaa suuntaamalla sanansa katsomoissa istuville miespuolisille katsojille: Ymmärrän, että urheilu on viihdettä, mutta sitä en ymmärrä, että aikuiset ihmiset ( usein miehet ) maksavat siitä, että he pääsevät huutelemaan (nais)urheilijoille rivouksia.

Lepistön päivitys kertoo paljon urheilun sisällä olevasta kulttuurista. Jos myös hän on kokenut häirintää ja kokee sitä pelatessaan, niin kuinka monta muuta uhria urheilun sisällä on? Tyttöjä, poikia, nuoria lapsia ja juuri aikuistuneita nuoria?

Heitä ei saisi olla yhtään. Kaikkien on saatava liikkua ja urheilla ilman pelkoa, että joku häiritsee heidän liikunnan riemua ja sitä nautintoa, jota urheileminen tuottaa. Olipa kyseessä sitten valmentaja tai katsoja, nollatoleranssi tarkoittaa kaikkia.

Valitettavasti joukkoon eksyy aina joskus ”mätiä omenoita”, mutta heille on näytettävä heti ovea. Itse olen ollut poistamassa erästä ”setämiestä” aikanaan Eläintarhan urheilukentältä, kun tämä kuvaili filmikamerallaan nuoria tyttöjä.

Sen jälkeen miestä ei enää näkynyt kentän ympärillä.

Nollatoleranssi tarkoittaa sitä.

Koko kansan tietosanakirjassa, Wikipediassa sana määritellään näin: Nollatoleranssissa ei ilmiön olemassaoloa suvaita lainkaan ja sen esiintyminen halutaan kokonaan estää.

Jari Porttila