Olympiakomitean tukea vaaditaan alas – miksi ihmeessä?

Ensin oli selkeästi johdettu kampanja, jossa vaadittiin valtiolta tulevan, riippumattoman YLE:n saamia tukia alas.

Nyt sama taho on käynnistänyt kampanjan, jossa vaaditaan liikunnan määrärahojen leikkausta, etenkin olympiakomitealta.

Pakko kysyä, yritetäänkö Suomi ajaa henkisesti ja fyysisesti takaisin 1800-luvulle.

Olympiakomitean tuen leikkausta vaaditaan perusteella, jonka mukaan siellä on aivan liikaa toimistotyöntekijöitä, yli 60:tä.

Varmasti jokaisessa järjestössä on syytä miettiä työnjakoa, mutta minusta tuntuu suorastaan järkyttävältä kuunnella parjauksia, että eihän näistä toimistoihmisistä ole mitään hyötyä.

Pariisissa nämä olympiakomitean työntekijät tekevät ympäripyöreitä päiviä. Jos nukkumaan pääsee yöllä yhdeltä, niin on onnekas. Ylös on noustava viimeistään aamukuudelta, tätä ruljanssia jatkuu koko kisojen ajan, ennen niitä ja niiden jälkeen.

Ja nämä ihmiset eivät todellakaan kirjaa ylös ylityötunteja, he puurtavat urheilijoiden eteen kutsumuksesta ja rakkaudesta urheiluun. He ansaitsisivat kunniapalkinnon, eivät haukkuja.

Ne jotka vaativat Olympiakomitean rahojen leikkausta eivät taida ymmärtää mitä oikein vaativat. Olympiakomitea on jo aikaa sitten vastannut koko suomalaisen liikunnan kehittämisestä, huippu-urheilu on vain yksi oksa siinä puussa.

Joskin minun ja monen muun mielestä erittäin tärkeä oksa.

Kun vaaditaan rahojen leikkausta, halutaan siis heikentää suomalaisen liikunnan asemaa.

Joillekin se tuntuu sopivan, mutta onneksi suurin osa suomalaisista on toista mieltä.

Jotta Suomi pärjäisi jatkossakin kansakuntana maailmalla, ei siis vain urheilussa, tarvitsemme kovakuntoisia kansalaisia johtamaan yrityksiä, jotka tuovat menestystä Suomeen.

Nokian Jorma Ollila piti huolta kunnostaan pelaamalla aina ennen toimistolle menoa tennistä. Nokiasta tuli vuosiksi maailman johtava kännyköiden valmistama.

Pohjola-yhtymän CEO Timo Ritakallio pitää kunnostaan huolta suunnistamalla, yhtiö on yksi Suomen johtavista. Näitä esimerkkejä voisi kertoa vaikka kuinka paljon.

Ehkä olympiakomitean johdon kannattaisi kuitenkin ottaa opikseen nyt vellovasta kritiikistä ja avata toimintaansa suurelle yleisölle. Puheenjohtaja Jan Vapaavuori ja toimitusjohtaja Taina Susiluoto voisivat nyt ottaa yhteiskunnallisesta keskustelusta kopin ja johtaa sitä.

Susiluoto on jopa urheilupiireille varsin tuntematon johtaja, saatikka suurelle yleisölle. Olympiakomitean arvostusta nostaisi melkoisesti se, jos johtajat ottaisivat julkisuudessa selkeästi roolia.

Olympiakomitean motto on ”Yhdessä jäsenjärjestöjemme ja yhteistyökumppaneidemme kanssa rakennamme liikunnasta ja urheilusta elinvoimaa Suomeen.”

Se ei ole vähäinen tavoite.

Jari Porttila