Pääkirjoitus: Boikotti olisi järjetön vaihtoehto

Pekingin talviolympialaiset avataan tällä viikolla- ja kuinkas ollakaan – politiikka ollaan sotkemassa taas kerran kuvioihin.

Suomessa on äänekkäästi vaadittu, että urheiluministeri Antti Kurvisen pitäisi perua osallistumisensa kisojen päättäjäisiin.

Perusteluina käytetään narratiivia, että moni muukin länsimaa tekee niin.

Kuinka moni maa sitten tuohon poliittiseen boikottiin osallistuu? Puheista saa sen käsityksen, että Suomen ministerin osallistuminen kisoihin olisi suuri poikkeus länsimaiden linjasta.

USA, Britania, Kanada, Tanska, Australia, Viro, Kosovo , Uusi Seelanti, Belgia. Siinä poliittisesta boikotista ilmoittaneet maat. Näistä talvikisojen suurmaita ovat vain USA ja Kanada. Ja heidänkin urheilijat ”saavat” siis kilpailla kisoissa.

Suomessa on kohistu myös siitä, että Suomi olisi ainoa pohjoismaa, joka ei osallistuisi boikottiin. Tuo tieto ei pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi Ruotsin ei lähetä kisoihin kisajoukkueen ulkopuolisia edustajia koronaan vedoten.

Eli se siitä länsimaiden valtavasta poliittisesta kisaboikotista.

Hyvä näin, sillä kisojen avajaisviikolla pystyyn pistetty boikotti, josta nyt Suomessa puhutaan, iskisi rajusti vain Suomeen. Sillä ei olisi isossa kuvassa mitään merkitystä, mutta Suomen ja Kiinan suhteille se olisi musertava isku. Suomen kannalta.

Suomen vienti Kiinaan kasvoi viime vuonna liki 24 prosenttia ja oli tullin tilastojen mukaan noin 2,4 miljardia euroa. Suomen taloudesta huolissaan olevat tahot riemuitsivat viennin kasvusta, Kiinan viennin osuus on ulkomaanviennistä jo noin 6 %. Kiina on Suomen kuudenneksi suurin vientimaa, seitsemäntenä tulee Britania.

Tullin mukaan Kiinaan viedään mm. metsäteollisuuden tuotteita. Teollisuuden koneiden ja laitteiden, malmien ja metalliromun sekä elintarvikkeiden kauppa Kiinan kanssa on Suomelle ylijäämäistä.

Mitä luulette, että Suomen viennille tapahtuisi, jos kisojen avajaisviikolla Suomi nousisi otsikoihin ja liittyisi boikottirintamaan?

Aivan.

Boikottikskustelut tuntuvat nousevan esille aina ennen suurkisoja. Vaatimuksien takaa löytyy tahoja, jotka haluavat selkeästi profiloitua juuri kisojen alla. Miksi he ovat hiljaa silloin, kun kisapaikoista päätetään?

Ihan vain vinkiksi, jos haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin, kannattaa toimia silloin kun asioihin voi vaikuttaa. Irtopisteitä voi teki keräillä kisojen alla, jos haluaa leikkiä populistia.

Erikoisia ovat myös vaatimukset siitä, että juuri Kurvisen pitäisi itse perua matkansa kisoihin. Ettäkö urheiluministeri voisi tuosta vain tehdä koko Suomen taloudelle, saatikka ulkopolitiikalle tärkeän päätöksen. Noin niin kuin aamiaisen yhteydessä.

Vanha sanonta on, että pitää nähdä metsä puilta. Se sopii hyvin tähänkin. Irtopisteiden keräily ei tämän kokoluokan asiassa ole mikään vaihtoehto. Se olisi kuin ampuisi itseään jalkaan.

Onneksi Suomen ulkopolitiikkaa johdetaan Mäntyniemestä ja siellä asiat osataan laittaa perspektiiviin. Vaikka Sauli Niinistö ei itse lähde koronapandemian vuoksi kisoihin, antaa hän varmasti tukensa Kiinassa urheileville suomalaisille ja heitä kannustamaan lähtevälle ministeri Kurviselle.

Jari Porttila