Pesisblogi: Kouvola porskuttaa täsmähankinnoilla

Kouvolan Pallonlyöjät on superpesiksen alkukauden joukkue. KPL on pelannut nyt viisi ottelua ja voittanut ne kaikki. Se on menettänyt tähän mennessä vain yhden pisteen, joten voi sanoa, että joukkueen startti kauteen on ollut loistava.

Mihin Kouvolan erinomaisuus sitten perustuu? Täsmähankintoihin, jotka ovat nostaneet joukkueen tasoa entisestään.

Runkohan oli jo kivenkova ja kun lautasen äärellä häärii janne Kivipelto, on hänen ympärilleen helpo rakentaa ulkopeli. Jopa niin helppoa, että vuosituhannen paras lukkari Toni Kohonen pelaa ulkona iinjassa ja hyvin on pelannutkin. Kouvolan ulkokentästä on vastustajien vaikea löytää helppoa lenkkiä.

Jos on joukkueen ulkokenttä hyvä, niin sisällä siltä vasta lyöntivoimaa löytyy. Jokeriosastolle hankittu Jere Dahlströn on paukuttanut juoksuja jo 14, siis viidessä ottelussa. Eikä Jere ole suinkaan ainoa uhka mailanvarressa, sillä Juho Hacklin, Toni Kohonen ja Sasu Toikka ovat valmiit ratkaisemaan ottelun, jos paikkaa tarjotaan.

Kun runkosarja on tiivis ja kaikki pisteet lasketaan, näyttää jo nyt selvältä, että Kouvola on runkosarjassa kahden parhaan joukossa.

Toinen kärkikaksikkoon kuuluva joukkue on Sotkamo. Sen peli ei ole vielä suinkaan valmista, mutta siitä huolimatta se on sarjan toiseksi paras joukkue. Vahvana mittarina voidaan pitää sen otteluita Vimpeliä vastaan; vaikka numerot olivat tiukat, olivat pelit Jymyn hallintaa. Antti Korhonen on nostanut selvästi tasoaan viime kaudesta, samin jokeri Lauri Rönkkö. Ja kun Roope Korhonen lyö juoksun aina kun sitä kipeimmin tarvitaan, ei sotkamolaisilla ole huolta huomisesta.

Joukkueen lukkari Ville Väliaaho löi itsensä läpi viime kaudella ja on parantanut otteitaan peli peliltä. Nyt hän pelaa jo tasolla, jossa haastaa Juha Puhtimäen ja Janne Kivipellon.

Puhtimäellä on alkukauden perusteella suuri vastuu Joensuussa. Tuomas Jussilan lähtö näkyy etenkin ulkopelissä, joukkue antaa keskitason joukkueitakin vastaan aivan liikaa juoksuja ja se ei tiedä hyvää kun ruvetaan pelaamaan mitaleista.

Jos juuri nyt pitäisi heittää villi veikkaus, niin näillä otteilla Joensuu ei ole edes puolustamassa tuplamestaruuttaan. Mutta runkosarjasta on vasta viidennes takana ja siinä ajassa ulkopeliin uskoisi löytyvän oikean sävelen. Sisällähän joukkue on yhä timantin kova, kiitos Aleksi Rautiaisen.

Vimpeli ja Pattijoki pelaavat jokseenkin samalla tasolla. Jos Sami Haapakoski olisi pysynyt Vimpelissä, olisi Vimpeli varmasti samassa kastissa Sotkamon kanssa, eikä Pattijoesta puhuttaisi tässä yhteydessä.

Mutta kun tilanne on nyt se, että Haapakoski on kuin itse varmuus Pattijoen kakkospuolella ja mailanvarressa yhtä varma kuin aiemmin, niin Pattijoki haastaa näillä näkymin Vimpelin ja jopa Joensuun, kun taistellaan paikoista välieriin.

Vimpelin otteissa on päällä jonkinlainen käsijarru. Ulkopeliä normaalisti suvereenisti johtava Severi Lassila on kenties hiukan hämillään, kun kakkospuolta ei ole tukkimassa seinää nimeltä Haapakoski. Markku Hylkilä juoksuttaa nyt ulkopelaajia paikalta toiselle ja se näkyy epävarmuutena. Vimpelin ulkokenttä ei ole vuosikausiin antanut vastustajille yhtä paljon juoksuja kuin nyt.

Ehkä ulkopelin yksinkertaistaminen olisi nyt tehokkaampaa kuin uusien, jatkuvasti vaihtuvien paikkojen hakeminen. Etenkin kun yhteisharjoituksissa oli kolmen kuukauden tauko koronan vuoksi. Vimpelin juoksusaldo on viidessä ottelussa 36-38. Seitsemän lyötyä ottelua kohden ei ole ihme, mutta liki kahdeksan päästettyä peliä kohden on.

Vielä on nostettava esiin Kempeleen Kirin väkevä aloitus. Viisi ottelua, joista joukkue on kerännyt seitsemän pistettä. Se on muuten yhtä paljon kuin mitä Vimpelillä on pisteitä!

Erityisesti Matti Korhosen esitykset ovat olleet häikäiseviä, joukkueen jokeri on takonut jo 19 juoksua ja takana on vasta viisi ottelua.

Jari Porttila