Piiponniemi on kuin juokseva tietokone

Niilo Piiponniemi on yksi sarjan varmimpia kärkietenijöitä. Mies on tuonut kuuden viimeisen kauden aikana keskimäärin yli kaksi juoksua ottelua kohden, kentälle hän on mennyt kahdeksasta yrityskerrasta vähintään kuusi. Mistä moinen varmuus oikein löytyy.

-Toistojen määrä on tietenkin kaiken harjoittelun pohja. Kun tekee paljon toistoja, niin sitä uskaltaa lähteä aina mailanvarteen tekemään onnistunutta suoritusta, Piiponniemi muistuttaa.

Piiponniemellä on ollut tärkeä rooli Sotkamon mitalijunan kärjessä. Hän on toiminut takuumiehenä sille, että Roope Korhonen on päässyt superjokerina kotiutustehtäviin. Mutta Piiponniemen urakka on kaikkea muuta kuin pelkkää juoksemista.

-Kun menen lyömään, niin tietysti minulla on mielessä joku lyönti, jonka aion lyödä. Saan kaarelta kuitenkin vielä syötön irrotessa tiedon siitä, kuinka ulkokenttä on viime hetkellä muuttanut paikkoja. Tuon huudon jälkeen teen vasta lopullisen päätöksen lyönnistä.

Päätös syntyy siis sekunnin murto-osissa ja yleensä se on ollut riittävä aika. Eteneminen kakkoselta kolmoselle on taas taidetta ja taistelua lukkaria vastaan.

-Kakkosella ollessa pitää tietenkin ensin katsoa, onko merkki päällä ja jos on, niin mikä merkki. Sen jälkeen pitää katsoa mailamiestä ja tulkita minne lyöjä aikoo lyöntinsä lyödä, se tieto helpottaa kärkkymistä.

-Jos merkki ei ole päällä, niin silloinkaan ei voi laittaa käsiä taskuun ja ihmetellä. Pitää yrittää hämätä lukkaria, tehdä maskia kakkosvahdille ja lukea mailamiehen merkkiä, ettei kärky liiaksi. Jos lyöjä yrittää ohittaa lähintä miestä, niin on varauduttava myös koppilyöntiin ja ehdittävä ennen sitä takaisin pesään.

Kun kuuntelee Piiponniemeä, hengästyy pelkästä kuuntelemisesta. Tosiasiassa kärkietenijä on kuin pienoistietokone, hänen pitää jatkuvasti analysoida eri asioita ja sen kaiken pitäisi sujua luontevasti sekunnin sadasosissa.

-Eikä se juuri helpota, jos pääsee kolmoselle. Silloinkin on luettava pelinjohtajan, kaaren ja lyöjän merkkejä.

Piiponniemi toivoo pääsevänsä ”lukuhommiin” pian. Alla ei ole vielä yhtään ulkoharjoitusta koko joukkueen kanssa, eikä hän ole käynyt vielä lyömässä palloa pienryhmissäkään ulkona.

-Nyt täällä on lumet lähteneet kentältä, varmaan ensi viikolla menen lyömään palloa kenttään.

Tällä hetkellä Piiponniemi vain harrastaa pesäpalloa, sillä hän käy arkitöissä monen muun pesäpalloilijan tapaan.

-Onneksi töitä on riittänyt, huokaisee kahden nuoren lapsen isä.

Piiponniemen vanhin lapsi on 4 vuotias. Hän itse ajautui lajin pariin kuusi vuotiaana ja siitä lähtien kesät ovat täyttyneet pesäpalloilusta.

-Haapajärven Pesä-Kiilat oli kasvattajaseurani. Pesäpallo oli silloin pienen paikkakunnan päälaji kesällä ja sieltä se kärpänen puraisi. Sen jälkeen pesäpalloilu on täyttänyt kaikki kesät, toivottavasti myös tämän.

Pesäpalloseurat ovat nyt kovan paikan edessä, pelaajille pitäisi pystyä maksamaan edes jonkinlaisia palkkioita pelaamisesta. Se taas vaatii sitä, että sarja olisi saatava käyntiin heinäkuussa.

Piiponniemen palkintokaapissa on kahdeksan SM-mitalia, puolet niistä on kultaisia. Vuonna 2013 hän pelasi valtaosan runkosarjasta lainasopimuksella Alajärvellä, mutta kultamitalin hän pokkasi kauden päätteeksi Jymyn paidassa.

-Menin Alajärvelle olkapääleikkauksen jälkeen. Vasen olkapääni nousi sijoiltaan usein ja se piti leikata kuntoon.

-Sain Alajärvellä paljon vastuuta, mutta syöksyä en uskaltanut leikkauksen jälkeenkään.

Kopparina pelaava Piiponniemi voitti tuonkin esteen yhdessä vieraspelissä.

-Lähdin hakemaan yhtä välilyöntiä enkä huomannutkaan, kun vetäisin siihen loppuun syöksykopin. Se tuli ihan selkäytimestä, sen kummempia miettimättä. Huomasin siinä kentän pinnassa, että olkapää kesti sen hyvin, sen jälkeen on syöksyminen onnistunut hyvin.

Tulevana kesänä tuota Piiponniemen syöksyä kotipesään toivottavasti nähdään entiseen malliin. Viime vuonna hän toi runkosarjan 26 ottelussa 60 juoksua. Sillä irtosi etenijätilaston kolmas sija.

Jari Porttila