Porttilan blogi: Miksi Iivo menetti malttinsa

Kaksista edellisistä olympialaisista ja MM-kisoista kotiin mitalin kanssa palannut Iivo Niskanen jäi Oberstdorfin MM-kisoissa ilman mitalia. Niskanen jäi paraatimatkallaan, 50 kilometrin perinteisen kisassa kuudenneksi.

Niskaselle kisat olivat pettymys ja hänen käytöksensä kisan aikana ja kisan jälkeen oli monelle yllätys.

Niille, jotka pahoittivat mielensä Iivon huutelusta kisan aikana, voidaan sanoa, että se oli kisaan keskittyneen urheilijan huutelua ilman syvällistä tarkoitusta. Kielenkäyttö kertoi vain keskittyneisyydestä ja pienestä turhautumisesta.

-En kuullut aluksi, kumpi suksi piti ottaa vaihdossa, ilmoitti Niskanen hiihtoliiton tiedotteessa.

Tämän vuoksi hän huusi, niin kuin huusi kesken kisan. Normaalistihan nuo urheilijoiden kommentit eivät kuulu tv-lähetyksiin, mutta nyt kun yleisö puuttui, välittyivät ne kansainväliseen levitykseen.

Maalialueella tapahtunut, myös kansainväliseen tv-lähetykseen välittynyt suksien heittäminen vihapäissään maahan oli sen sijaan harkitsematon, mutta välitön reaktio siihen, että pitovoide oli jäätynyt pohjaan.

Niskanenhan on Fischerin tallin kovimpia tähtiä ja hänen suksivalikoimansa on varmasti yksi MM-kisojen parhaista. Se, että pitovoiden jäätyi suksen pohjaan johtui aivan muusta kuin suksimerkistä.

Nykyään 50 kilometrin kisassa sukset saa vaihtaa vain kerran, vaihtoehtoiset sukset on toimitettava vaihtopaikalle ennen kisaa. Iivon ykkös- ja kakkosvaihtoehto olivat olleet siis pohja lunta vasten vaihtopaikalla jo yli tunnin ennen kuin ne saatiin alle.

Normaalisti kisasukset tulevat rekasta hiihtäjälle noin 30 minuuttia ennen kisan alkua, ja ne eivät ole kuin pienen hetken ennen starttia kosketuksessa lumeen. Pitotälli oli siis nyt ollut poikkeuksellisen pitkään, noin 80 minuuttia lunta vasten, joten ei ihme että se jäätyi.

Olisiko Iivo sitten taistellut mitalista ilman voideongelmia? Sitähän ei voi varmasti sanoa kuin Iivo, mutta jotain voidaan päätellä hänen hiihtämisestään ennen suksien vaihtoa. Iivo oli hyvin kärjen mukana ja hallitsi menoa koko ajan. Ainoa asia, johon kiinnitin huomiota, oli hänen pälyilynsä takana tuleviin. Väillä Iivon pää pyöri enemmän kuin helmipöllön, eikä se ole koskaan hyvä merkki.

-Tunne oli ladulla ihan hyvä, ajattelin, että tänään on hyvä päivä, mutta ei riittänyt tuota parempaan, Niskanen itse kertoi kisan jälkeen.

Tosiasia on kuitenkin se, että Niskasen kuudes sija oli paras hiihtäjien henkilökohtainen sijoitus MM-kisoissa. Se ei tietenkään tyydytä sen enempää hiihtäjiä kuin suurta yleisöä.

Pekingin olympialaisiin on aikaa vuosi, urheilijat olisi siinä ajassa viritettävä mitalikuntoon.

MM-kisat toisaalta näyttivät, että meillä on tulossa sekä miehissä että naisissa uusi sukupolvi kohti huippua. Erityisesti Johanna Matintalosta. Jasmi Joensuusta ja Katri Lylynperästä on jo Pekingissä suuri apu. Samaa voi sanoa Joni Mäestä ja Lauri Vuorisesta.

Niskasen kohdalla yhdet kisat ilman mitalia antavat taasen potkua kesän ja syksyn harjoituksiin. Hän haluaa varmasti palata myös kolmansista olympialaisistaan kotiin mitalin kanssa.

Pekingissä Suomen joukkueilla on kaikissa viesteissä saumat mitalitaisteluun, joten siltä osin asiat ovat kunnossa.

Yhdistetyssä nuoli osoittaa kaakkoon, joten siltäkin lajiryhmältä on lupa odottaa menestystä vuoden kuluttua. Ainoa murheenkryyni on mäkihyppy, siellä emme ole saaneet maailman kärkeä kiinni yhtään.

Jari Porttila