Porttilan Blogi: Suomi hakkaa Timanttiliigan

Suomalaisella yleisurheilulla menee juuri nyt todella kovaa. Kesän aikana on tehty jo kaksi olympialajien SE:tä, Kristian Pulli ja Krista Tervo on vieneet pituuden ja moukarin ennätyslukuja kohti terävintä kansainvälistä huippua.

Eikä ole kovin kaukaa haettu sekään, että Kristiina Mäkelä passittaisi pian, ehkä jo JRTV:N Livessä Orimattilan kisoissa kolmiloikan SE:n 14.39 historiaan. Ja mihin pystyy Samuel Samuelsson 100 metrillä, kun olosuhteet ovat kohdillaan? Uskon, että silloin alittuu 10,20 raja ja uusi SE näkee päivänvalon.

Naisten pika-aidoissa SE on Annimari Korteen hyppysissä. Hän ei ole vielä edes aloittanut kevennettyä harjoittelua ja on aitonut siitä huolimatta 12,76. Suomen ennätys on neljän sadasosan päässä.

Kaksi tehtyä ja kolme kinttaalla olevaa SE-tulosta, tällaista kauden avausta ei ole aikaisemmin nähty.

Valmennusjohdon on nyt syytä analysoida tarkkaan, mikä tämän on mahdollistanut. Onko niin, että kun urheilijat keskittyivät maaliskuusta eteenpäin vain olennaiseen, eli kotimaassa harjoitteluun, ovat tulokset näin kovia. Nythän urheilijat ovat todella harjoitelleet kovaa aivan kesän kynnykselle saakka, keventävät etelän leirit on jätetty väliin ja kas kummaa, tulokset sen kuin paranevat.

Tässä keväässä on paljon sellaista, josta voidaan ja pitää ottaa oppia tulevaisuutta varten. Pitää miettiä, sotkevatko muutaman viikkojen kevään ulkomaanleirit sittenkin harjoittelua enemmän kuin kehittävät. Olosuhteethan Suomessa harjoitteluun ovat nykyään hyvät.

Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että Suomessa järjestetään nyt huomattavasti korkeatasoisempia kisoja kuin maailmalla. Viimeisin esimerkki tästä olivat Zurichin Timanttiliigan kisat.

Kun maailman kovimmassa kisasarjassa kilpaillaan tyhjille katsomoille, usein vain yhden urheilijan toimesta, jää kisoista, no jos kauniisti sanoisi, väljähtänyt maku. Kun seurasi keskiviikkona Motonet GP-sarjan avausta Jyväskylästä ja torstaina Zurichin Timanttiliigaa, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Suomalaisten eduksi.

Ero oli jopa niin suuri, että eräs Monacossa asuva IAAF:n hyvä ystäväni lähetti minulle asiasta useita viestejä, todeten että nyt pitäisi kilpailla Suomessa. IAAF odottaakin innolla elokuun Paavo Nurmi Gameseja, ne ovat todennäköisesti tämän kauden kovatasoisimmat kisat, joissa on mukana urheilijoita ympäri Eurooppaa.

Suomessa ei oikein ymmärretä kuinka hyvässä asemassa meillä ollaan koronan suhteen. Maailmalla ei katsomoihin uskalleta laskea ihmisiä, eikä edes yleisurheilukentällä ole kuin muutama urheilija yhtä aikaa. Suurin osanottajamäärä oli Zurickin 100 jaardin kisassa, kun radalla nähtiin kolme juoksijaa!!!

Kestää vielä kauan, ennen kuin Ranskassa, Italiassa tai Espanjassa voidaan järjestää yleisurheilukisoja, joissa on edes useampi kuin yksi laji ja kentällä yhtä aikaa yli 10 urheilijaa. Timanttiliigan suunnitelmissa on elo-lokakuussa pitää 11 kilpailua, mutta palvelevatko ne tarkoitusta, jos niitä ei voida pitää urheilijoille yhdessä ja samassa paikassa?

IAAF on huomannut sen, että Suomi on ajamassa ohi jopa Ruotsin kisajärjestäjänä. Meidän olisikin nyt hyödynnettävä tilanne, IAAF:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski voisi tehdä työtä sisäpiirissä, työtä joka voisi avata aivan uusia kilpailumahdollisuuksia suomalaisille järjestäjille.

Maximusport ja JRTV pistävät itsensä likoon tässäkin asiassa. YLE televisio valtaosan kotimaisista yleisurheilukisoista kotikatsomoihin, mutta on myös monta kilpailua, johon YLE:n koneisto ei yksinkertaisesti ehdi mukaan. Me olemme siellä, teemme yhteistyötä kisajärjestäjien kanssa ja pyrimme tuomaan kisatapahtumia kotikatsomoihin JRTV:n monikameratuotannon avulla.

Seuraavan kerran olemme Orimattilassa, jossa käydään kahden SE:n kimppuun. Pituuspaikalla Kristian Pulli ja 3-loikka paikalla Kristiina Mäkelä. Kun listaan lisätään vielä Lassi Etelätalon, Dohan suomalaissankarin osallistuminen keihäskisaan, niin 21.7 voidaan kotikatsomoissa jännätä ennätysten puolesta.

Jari Porttila