”Sotkamossa harjoitellaan kokonaisvaltaisesti”

Sotkamon Jymystä on kautta vuosien löytynyt kovia kotiuttajia. Yksi sellainen on viime kauden numerolla lyönyt Antti Korhonen. Mies takoi peräti 70 juoksua. Jotain Korhosen monipuolisuudesta kielii se, että hän myös toi joukkueelle 40 juoksua.

-Nykyään vaikka lyö numerolla neljä, niin se saattaa tarkoittaa myös tilanteen rakentelua. Mutta kieltämättä, ihan mukavasti onnistuin kotiutustilanteissakin.

Antti Korhonen oli viime kesänä Sotkamon paras numerolla lyönyt pelaaja. Mies pelasi vasta toisen kautensa Jymyssä, joten mitali oli hänen ensimmäisensä. Se ei kuitenkaan ollut hänelle yllätys.

-Meillä oli kasassa niin kova joukkue, että olisi ollut pettymys, jos mitalia ei olisi tullut, hän painottaa.

Korhonen siirtyi kotikaupungistaan Oulusta Sotkamoon kaudelle 2018, eli juuri siihen joukkueeseen, joka jäi ensimmäisen kerran 2000-luvulla ilman mitalia.

-Minulle ne viisi ottelua 2018 Kouvolaa vastaan välierissä olivat mahtavia. Nautin niistä, vaikka seuralle se oli tietenkin pettymys jäädä ulos finaalista.

Pronssiottelussa Sotkamo taipui Vimpelille.

Viime kesänä Sotkamo oli taas välierissä Kouvolan vieraana, mutta sen sarjan Jymy käänsi itselleen ja meni suuren yleisön mielestä hieman yllättäen finaaliin. Tänä vuonna, kun sarja alkaa heinäkuussa, tavoite on selkeä.

-Mestaruus, eihän sitä mitään muuta edes voi ajatella, Korhonen painottaa.

Korhonen odottaa mielenkiinnolla pesäpalloliiton päätöksiä tulevasta kaudesta. Sarja voitaisiin aloittaa jo kesäkuunkin puolella ja ely-keskuksilta voisi anoa poikkeuslupaa, jolla katsomoihin saataisiin se reilut 400 katsojaa.

Virallisestihan pesäpalloliitto on ilmoittanut, että miesten sarja alkaa 1. heinäkuuta, silloinkin pelattaisiin alle 500 hengen katsomoille ensimmäinen kuukausi.

-Nyt vain odotellaan mitä tapahtuu ja toimitaan sen mukaisesti. Onhan tässä kuitenkin kysymyksessä pesäpalloa suuremmat asiat, Korhonen muistuttaa.

Antti asuu talvet kotiseuduillaan Oulussa, kesäksi hän muuttaa sitten Sotkamoon.

-Ei siitä tulisi oikein mitään, että ajelisi harjoitusten jälkeen pari tuntia Ouluun. Harjoittelu on tehokkaampaa kun asun siellä missä pelaan.

Juuri harjoittelun kokonaisvaltaisuus on asia, joka yllätti Korhosen kun hän saapui Sotkamoon.

-Jymyssä olen oppinut sen, kuinka kokonaisvaltaista harjoittelu on.

Ennen Sotkamoa Korhonen ehti pelata superia Oulun Lipossa ja Pattijoen urheilijoissa. Mutta kuinka oululainen pikkupoika eksyi pesäpallon pariin.

-Isäni voitti mestaruuden Oulun Lipossa 1994, joten lajivalinta oli aika selvä. Toki pelasi junnuna myös jääkiekkoa, mutta pesis veti pitemmän korren.

Antti Korhosen isä Jarmo Korhonen oli osa Lipon legendaarista, Kari Kallion johtamaa ryhmää.

Korhosen viime kausi oli hänen uransa tähän mennessä paras, jos mittariksi otetaan lyödyt juoksut. Se kielii myös siitä, että hän on oppinut vastustajien lukkarien metkut.

-Sen verran on tullut jo pelattua, että en osaa nimetä ketään erityisen vaikeaa lukkaria, hän naurahtaa.

Entä sitten lautasten herrat, kuten Joensuun Juha Puhtimäki, joka yrittää sotkea lyöjien pasmat jatkuvalla höpöttelyllä?

-Se on vaan hyvä asia, että kentälle tulee elämää, ei se minua häiritse.

Kun Korhosta pyytää nimeämään mielilyöntinsä, tulee se kuin apteekin hyllyltä.

-Kumura, se on ainakin minulle se helpoin lyönti.

Katsomossa mietitään usein sitä, että miksi lyöjä ja pelinjohtaja kuiskivat vielä juuri ennen lyöntivuoroa, annetaanko siinä oikeasti ohjeita?

-Aika pitkälle se on niin, että itse päätän miten lyön. Pelinjohtajan kanssa saatetaan vaihtaa ajatuksia, mutta kyllä se lyöjästä itsestä lähtee.

-Kaarelta saa toki apuja, jos ulkokenttä muuttaa kuviota viime hetkellä, mutta ei siinä oikeasti lähdetä enää viime hetkillä muuttamaan lyöntiä. Ei siitä mitään tulisi.

Jari Porttila