Suomalainen keihäänheitto on vajonnut varjojen maille

Suomalainen yleisurheilukesä on alkanut väkevämmin kuin vuosikausiin. Suomen ennätyksiä uhataan kisassa kuin kisassa, niitä on jo syntynyt ja ensi viikolla syntyy varmasti lisää.

Joukossa on kuitenkin yksi laji, jossa ei ole tapahtunut kehitystä, jossa ei ole edes päästy aiempien vuosien tasolle: miesten keihäänheitto.

Suomesta löytyy tältä kesältä vain yksi heittäjä, Toni Kuusela joka on pystynyt ylittämään 80 metrin rajan. Suomen kärkitulos 81.36 on valitettavasti tulos, jollaisia vielä kymmenen vuotta sitten astuttiin tahallaan yli, kun niin heikkoa tulosta ei haluttu sotkemaan muuten hyvää sarjaa.

Kun nyt tuli puhetta 2010 vuodesta, niin silloin Suomen vuositilastossa oli kolme yli 85 metrin heittäjää, seitsemän yli 80 metrin miestä ja 13 yli 75 metrin heittäjää. Nyt luvut ovat 0-1-10. Luvut ovat synkät ja on ihme, jos hälytyskellot eivät viimeistään nyt soi.

Miesten keihäälle on ollut ominaista se, että vuosittain meiltä löytyy kyllä 9-13 heittäjää, jotka pystyvät heittämään yli 75 metriä. Tänäkin vuonna heitä on yhteensä kymmenen, kun heitä oli kymmenen vuotta sitten 13:sta. Ero ei ole suuri.

Ero tuleekin siinä, että enää meillä ei osata jalostaa 75 metrin miehestä seuraavaksi kesäksi 80 metrin miestä ja asettaa tavoitetta sen jälkeen 85 metrin kohdalle. Joko Suomessa ei enää osata valmentaa tai sitten valmennetaan väärin. Se on kylmä fakta numeroiden pohjalta.

En jaksa uskoa, että keihäsvalmennuksen taso oli kokenut Suomessa totaalisen romahduksen, josta tulokset kertovat. Meillä on yhä hyviä junioreita, mutta jostain syystä heidän kehityksensä loppuu, kun pitäisi ottaa harppaus sinne ”mestarien” luokkaan.

Tässä kohtaa on pakko nostaa tikun silmään kysymys, valmennetaanko heitä sitten väärin ja jos, niin mikä on muuttunut valmennuksessa juuri tuossa kriittisessä ikävaiheessa?

Suomessahan on viimeiset viisi vuotta yritetty ajaa sisään systeemiä, jossa kaikki lahjakkaat heittäjät pyritään ohjaamaan liiton lajivalmentajien valmennettavaksi. On pyritty tuomaan kaikki heittäjät ”keihäsakatemiaan”, jossa yhden valmentajan johdolla jalostettaisiin heistä huippuja.

Tulos on valitettavasti kaikkien nähtävissä. Kun systeemi ei ole tuottanut yhtään uutta huipputason heittäjää, niin olisiko aihetta muuttaa systeemiä? Vielä nyt, kun sen ehtii tekemään. Voimmeko enää uhrata yhä uusia tulevaisuuden lupauksia pelkkien toiveiden varaan ?

Joku on myös epäillyt, että nyt valmennuksessa ruvetaan "hifistelemään" liikaa siinä 75 metrin rajan pinnassa, kun valmennuksen pitäisi olla vielä seuraavat kymmenen metriä raakaa työntekoa salilla ja kentällä.

Suomesta löytyy tällä kaudella kaksi uutta heittäjää, jotka ovat tehneet ennätyksensä ja lähestyvät tuota 80 metrin rajaa. Jami Kinnunen ja Topias Laine. Jamin valmennustiimistä löytyy Kimmo Kinnunen, Topiaksen tiimistä isä Yki Laine. Kummankin valmennustiimit ovat omia yksiköitään, jotka ovat valmentaneet heittäjät huipulle ilman akatemian ohjausta.

Se systeemi siis toimii.

Keihäänheiton kultaisilta vuosilta me muistamme, kuinka huipulle tulivat Seppo Räty Tohmajärveltä, Kimmo Kinnunen Pihtiputaalta, Aki Parviainen Joensuusta, Tero Pitkämäki Seinäjoelta ja Antti Ruuskanen Pielavedeltä. Kaikilla oli oma henkilökohtainen valmentaja, jolla oli oma valmennusfilosofiansa. Heitä ei pyritty puristamaan samaan muottiin, vaan heille sallittiin erilaisuus, niin harjoittelussa kuin tekniikassa.

Välillä valmennusfilosofiasta käytiin kiivaitakin ”turpakäräjiä” Pihtiputaan keihäskarnevaalien saunailloissa, mutta kukaan ei taipunut. Ainakaan julkisesti.

Muistettakoon vain kuinka kovaa kritiikkiä Tero Pitkämäki sai osakseen perään heittäytyvällä heittotyylillään, mutta valmentaja Hannu Kangas piti päänsä ja tuloksena oli moninkertainen arvokisamitalisti.

Silloin ei vannottu yhden tekniikan nimeen, vaikka keihäänheiton lainalaisuudet olivat hyvin tiedossa. Lähtökulma, vedon kiihtyvyys, tukijalan pito jne olivat kaikkien tiedossa.

Optimaalinen tulos oli kuitenkin lupa tehdä juuri niin kuin heittäjälle parhaiten sopi. Ja tulosta syntyi.

Valmentajien onkin nyt kysyttävä rehellisesti itseltään, onko lajia viety viime vuosina oikeaan suuntaan? Voivatko päättäjät olla tyytyväisiä tuloksiin? Miksi keihäs ei lennä ?

On ikävä sanoa ääneen se, mitä kisajärjestäjät nykyään ajattelevat keihäänheitosta. Siitä on tullut kisojen täytelaji. Esimerkiksi Espoon GP-kisoista keihäs sai väistyä jo tehdystä ohjelmasta moukarin tieltä. Kukaan ei ihmettele keskiviikon tulosten jälkeen miksi.

Jari Porttila