Tekikö Helsinki karhunpalveluksen tyttöjen urheilulle ?

Voivatko pojat ja tytöt kilpailla samassa sarjassa, siis poikien ja tyttöjen yhdistetyssä sarjassa?

Pitääkö poikien ja tyttöjen kilpailla samassa sarjassa, siis poikien ja tyttöjen yhdistetyssä

sarjassa?

Siinä kaksi kuumaa kysymystä.

Miksi Helsinki pakotti ruotsinkielisten koulujen alakoulun, siis 10-12 vuotiaat tytöt ja pojat, kilpailemaan keskenään, vain yhdessä sarjassa olympiastadionin yleisurheilukisoissa?

Helsingin kaupunki käytti kahta perustelua, jotka kummatkin ovat vähintäänkin outoja.

Tutkimuksen mukaan alakouluikäisten tyttöjen ja poikien fyysiset erot ovat pienet ja mahdolliset erot kumpuavat kasvatuksesta ja ympäristön vaikutuksesta.

Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan pedagoginen asiantuntija Sabina Lumivirran mukaan kilpailut haluttiin järjestää, jotta myös ne lapset, jotka eivät koe olevansa tyttöjä tai poikia, voisivat kokea kisat omikseen.

Kyseessä olivat siis 10-12 vuotiaat lapset.

Seura- ja kilpailutoiminnassa mukana olevien 12-vuotiaitten lasten tilastojen vertailu kertoo, että tietyissä lajeissa tytöt ja pojat ovat samalla tasolla, joissain lajeissa tytöt ovat jopa parempia. Tässä Suomen kärkituloksia, ensin laji sitten poikien ja tyttöjen paras tulos: 60 m 8,18-8,20, 1000m 2.49,63-3.08,04, 60 aidat 9,48-9,66, pituus 505-507, korkeus 153-156, keihäs 41.59-35.30.

Tämä koskee siis vain kilpaurheilussa mukana olevia lapsia. Siis niitä, jotka ovat johdetun seuratoiminnan ja harjoittelun parissa.

Tavallisten, koulua käyvien lasten kohdalla tilanne on aivan erilainen. Siitä kertovat stadionkisojen mitaliluvut. Samassa sarjassa kilpailleet pojat voittivat 14 lajia, tytöt 4. Jaossa olleista 60 mitalista pojat voittivat 44 ja tytöt 16.

Kisoissa oli siis 20 eri lajia, jos sarjat olisivat olleet ne normaalit, pojat ja tytöt, olisi lajeja ollut 40. Järjestäjille se olisi merkinnyt tuplatyötä, ettei vaan se ollut tärkein vaakakupissa painanut syy?

Helsingin perustelut siis ontuvat. Nyt kun syrjintä on keskiössä, niin moni kisoihin tullut tyttö saattoikin tuntea syrjintää. Mitä sanotte ”Satulle”, joka olisi ollut tyttöjen kuulantyönnössä toinen, mutta nyt vasta kahdeksas, kun edelle meni kuusi poikaa?

Idea yhdestä sarjasta ei ole uusi, nyt se vain toteutettiin todella huonosti. Kun mukana oli kilpailutoiminnassa mukana olleita poikia ja Wilma Murron esimerkin innostamia, yleisurheilua vain TV:stä nähneitä tyttöjä, on suuri vaara, että tyttöjen palava into sammui saman tien.

Sukupuolineutraalisuuden sijaan Helsinki olisi voinut jakaa sarjan niin, että toisessa olisivat kilpailleet jo kilpailu- ja seuratoiminnassa olevat nuoret ja toisessa yleisurheilusta kiinnostuneet nuoret. Tällöin olisi voitu jopa kilpailla yhdessä, tyttöjen ja poikien sarjassa.

Nyt on suuri vaara, että osa stadionilla olleista tytöistä ei enää palaa lajin pariin, koska ”muut ovat niin hyviä”.

On myös suuri vaara, että osa oman koulunsa karsinnoista ”kisajoukkueeseen” selvinneistä tytöistä ei halua edes lähteä stadionille suomenkielisten koulujen kisoihin. Tuossa iässä ei haluta hävitä kenellekään liikaa, nyt he pelkäävät joutuvansa kilpailemaan poikia vastaan.

Helsingin kaupunki saattoikin tehdä karhunpalveluksen suomalaiselle yleisurheilulle. Seuroissa tytöt ja pojat harjoittelevat pitkälti yhdessä, vain kilpailuissa heille on omat sarjat. Syystäkin. Nyt Helsingin kaupungin pedagoginen asiantuntija päätti, että globaalisti käytössä oleva kilpailusysteemi on vanhentunut ja aikansa elänyt.

Vai olisiko sittenkin niin, että annetaan tyttöjen kilpailla tyttöjen kanssa ja poikien poikien kanssa.

Jari Porttila