Toni Kohonen kaipaa kentälle persoonia

Toni Kohonen on pesäpallokenttien legenda. Hänet on valittu 13 kertaa vuoden lukkariksi ja palkintokaapissa on 18 SM-mitalia, joista 10 kultaista. Vielä 44-vuotiaanakin hän kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin.

Tänä kesänä Kohonen nähdään toivottavasti Kouvolan Pallonlyöjien, Koplan riveissä. Kohonen siirtyi Oulusta Kouvolaan vuoden lopulla, mutta koronatilanne on ajanut seuran siihen jamaan, ettei Kohosen pelaaminen ole vielä varmaa.

-Seuran kanssa on neuvoteltu tilanteesta, mutta vielä en voi sanoa varmuudella, että pelaisin alkavalla kaudella, Kohonen myöntää palatessaan kotiinsa Kouvolaan punttisalilta.

Kouvola on maximusportin saamien tietojen mukaan hiukan samassa tilanteessa kuin Vimpeli. Kummassakin seurassa ”juniorit” ovat valmiita kentälle alennetuilla palkkioilla, mutta nimekkäiden pelaajien palkkioista neuvotellaan yhä.

Toivottavasti Kohosen ja muiden nimipelaajien kohdalla päästäisiin ratkaisuun, joka toisi heidät kentälle heinäkuun alussa. Yhdistelmä Kohonen ja Kouvola olisi erityisen mielenkiintoinen. Toni kun pelaa Koplassa linjassa, ei lautasen ääressä.

-Sain syksyllä useampiakin tarjouksia, mutta sitten Kouvola iski kuin puskista. Tämä oli niin haasteellinen juttu, että siihen oli pakkoa tarttua, Kohonen naureskelee.

-Olen pelannut koko ikäni lukkarina ja kun sitten tarjottiin vastuullista paikkaa ulkokentän linjassa, oli haaste pakko ottaa vastaan.

Siirtyminen linjaan ei ole muuttanut Kohosen harjoittelua juuri lainkaan.

-Lukkari harjoittelee aina talven ihan samalla tavalla kuin muu joukkue. Sitten päälle tulevat vielä ne syöttöharjoittelut. Nyt olen pystynyt tekemään niiden sijaan vähän ylimääräisiä nopeusharjoituksia.

Kohonen on kuulunut jo 27 vuoden ajan superpesiksen tähtikaartiin. Hän on tahkonut kautta kohti noin 40 sarjapeliä, ilman suurempia loukkaantumisia. Syitä tähän pitää etsiä harjoittelusta.

-Olen harjoitellut aina kovaa, voisi sanoa että aivan limitillä. Mutta olen myös aina pitänyt huolen palauttavista harjoituksista, hän muistuttaa.

-Jokainen harjoitusviikko on päättynyt 30 kilometrin hiihtolenkkiin, se on ollut lihaksistoa huoltavaa ja palauttavaa harjoitusta ja uskon, että se on yksi syy siihen, että loukkaantumisia ei ole tullut.

Alkava kausi luo Kohoselle ja muille lisää haasteita, kun sarja puserretaan läpi tiukemmassa tahdissa.

-Alkavalla kaudella joukkueet varmasti kierrättävät pelaajia, niin että jokainen saa myös aikaa levolle. Meillä ryhmä on ainakin sellainen, että kierrätystä voidaan tehdä.

Se voi tarkoittaa myös sitä, että lautanen kutsuu Tonia tänäkin kesänä.

-Toki olen nostellut talven aikana myös syöttöjä, mutta focus on ollut nyt uudessa paikassa linjassa. Mutta jos käsky käy lautasen äärelle, niin tietenkin olen siihen valmis.

Kohonen on kiertänyt 27 vuoden aikana kaikki mahdolliset pelikentät Suomessa. Lukkarina hän on usein ollut vieraskatsomon silmätikku, pelaaja johon pyritään vaikuttamaan huudoin.

-Pahin paikka on ollut Juvan kenttä, siellä kyllä sai kuulla jos jonkinlaista huutelua, Kohonen muistelee.

-Toinen paikka on Vimpeli. Siellä katsomo on niin kiinni kentässä, että huudot kuuluvat hyvin kaarelle ja vaihtopenkille. Tietenkin sitä yrittää keskittyä niin hyvin pelaamiseen, ettei kuulisi huutoja, mutta aina joskus ne tulevat perille asti.

Kohonen kuuluu niihin lukkareihin, jotka eivät aloita lautasen äärellä turinointia, mutta hän ei myöskään ota taka-askelia, jos vastustaja aloittaa hiillostamisen.

-Keskityn omaan työhön, mutta jos joku aloittaa psyykkauksen, niin annan tietenkin takaisin.

-Joukkueena puolustamme aina nuoria pelaajia.

Kohonen on nähnyt varsinkin uran alkuaikoina kentällä myös melkoisia persoonia. Nykypäivänä tuomariston linja on pitkälti se, että tunteiden näyttäminen on kentällä kielletty.

-Minusta laji kaipaa persoonia ja osa tuomareista ymmärtää sen. Parhaat tuomarit haistavat pelin hengen ja antavat pelaajille sen mukaisesti siimaa. Mutta sitten jos mennään henkilökohtaisuuksiin, niin ne ovat ilman muuta karsittava pois.

Jari Porttila