Veikkaus takaa urheilun rahoituspohjan

Pitääkö urheilujärjestöjen rahoitus taata tulevaisuudessa budjettivaroista vai Veikkauksen tuotoista ?

Siinä kysymys, joka on nousemassa olympiakomitean puheenjohtajavaalin avainkysymykseksi.

Kyse on nimittäin urheilujärjestöjen kannalta elintärkeästä asiasta. Moni liitto joutuisi pistämään lapun luukulle, jos se ei saisi rahaa, joka kierrätetään urheilulle ja liikunnalle Veikkauksen voittovaroista.

Viimeisen vuoden ajan on julkisuudessa kampanjoitu Veikkausta vastaan ja luotu mielikuva, että urheilun ja liikunnan rahat tulevat peliongelmaisilta. Kärjistys ei perustu tosiasioihin, vaan lavealla pensselillä maalattuun kuvaan.

Kampanjan taustalla häärivät monikansalliset peliyhtiöt, jotka odottavat vesi kielellä hetkeä, jolloin ne pääsisivät laillisesti Suomen pelimarkkinoille. Markkinathan ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret.

Tarkoitus on siis ajaa Veikkaus ahtaalle noin 100 000 peliongelmaiseen vedoten, kun rekisteröityneitä pelaajia on yli 2 000 000. Näin saataisiin murrettua Veikkauksen monopoli ja markkina auki kaikille halukkaille. Jos markkinoille tuli yhden toimijan sijaan vaikkapa 50 vedonlyöntiyhtiötä, niin kuinkahan paljon peliongelmaisia tulisi lisää?

Mennään sitten siihen rahajakoon. Nyt siis Veikkaus tulouttaa voitostansa opetus- ja kulttuuriministeriölle 53 % ja sosiaali-ja terveysministeriölle 43 %:a. OKM jakaa voitot laissa määrätyssä suhteessa edunsaajille. Tätä kautta urheilu- ja liikuntajärjestöt saavat siis rahansa.

Veikkauksen tuotosta urheilu, liikunta, tiede, taide ja nuorisotyö saavat siis vain reilut 50%, vaikka julkisessa keskustelussa puhutaan, että koko raha menisi urheilun tukemiseen.

Pienille liitoille tämäkin raha on elintärkeää. Olympialajeista esimerkiksi nyrkkeily, paini ja purjehdus joutuisivat ajamaan toimintaansa alas, jos eivät saisi tuota korvamerkittyä rahaa Veikkauksen tuotoista. Samalla voitaisiin haudata toiveet olympiamenestyksestä.

Kyse on siis myös suomalaisen huippu-urheilun ja olympiamenestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeistä tukieuroista. Ilman niitä olisi olympiamenestyksemme vielä kehnompaa kuin nykyään.

Puheenjohtajaehdokkaista Ilkka Kanerva on ainoana puhunut koko ajan Veikkauksen puolesta. Jan Vapaavuori oli vielä ensimmäisessä puheenjohtajatentissä liputtamassa budjettivaroin tuettavan rahanjaon puolesta, mutta oli siirtynyt nyt Veikkauksen kannalle.

Susanna Rahkamo halusi liputtaa kummankin puolesta ja Sari Multala oli vahvasti sitä mieltä, että urheilun rahoitus olisi vietävä budjettirahoihin.

Ilkka Kanerva perusteli hyvin dilemaa Veikkaus vai budjetti. Jos urheilun ja liikunnan rahoitus tulisi suoraan budjettivaroista, olisi niistä neuvoteltava joka vuosi erikseen. Budjettiriihessä samoista rahoista taistelisivat siis sote-menot, koulutus-, päivähoito, infra ja muut menot urheilun ja liikunnan kanssa.

Tähän mennessä on nähty, että eduskunnan urheilupuolue pitää ääntä itsestään vain silloin kun Suomelle tulee urheilukisoissa menestystä. Silloin sosiaalinen media täyttyy hyvä me- twiiteistä, mutta kun urheilun ja liikunnan arvostusta pitäisi rahanjaon merkeissä nostaa koko yhteiskunnan silmissä, katsotaan muualle.

Urheilu- ja liikuntajärjestöjen olisi käytännössä mahdotonta toimia edes olympiadin ajan pitkäjänteisesti, kun olemassa olevan rahan määrä tiedettäisiin vain vuodeksi eteenpäin. Suuret lajiliitot pystyvät vuolemaan sponsorirahaa yrityksiltä, mutta pienten lajien tulevaisuus olisi uudessa tilanteessa tuskainen.

Urheilu- ja liikuntajärjestöjen kannalta siis Kanervan ajama malli on ainoa oikea. Vaikka Veikkauksen voitot ovat nyt laskussa, riittää jaettavaa tulevaisuudessakin liikunnan ja urheilun pohjatyötä tekeville järjestöille. Tuen saajien määrää voisi sen sijaan karsia ja tiettyjä menoeriä, kuten liikuntapaikkarakentamista tulisi ohjata suoraan valtion budjettiin.

Jari Porttila