Yleisurheilussa on takana ns. superviikko Turussa. Alkuviikosta suomalaiset yleisurheilijat pääsivät mittaamaan kuntoaan Euroopan tähtien kanssa, torstaista sunnuntaihin miteltiin SM-mitaleista. Suomalaisen yleisurheilun tason nousua on ihasteltu pitkin kesää, mutta mitä superviikko jätti käteen?
Nyt on rehellisen analyysin paikka, analyysin joka pitäisi tehdä jokaisen urheilija-valmentaja parin kanssa. Rehellisyyttä vaaditaan sen vuoksi, että tämän kesän kokemuksista voitaisiin ottaa oppia tuleviin arvokisavuosiin.
Superviikolla urheilijat pääsivät ulosmittaamaan sitä kuntoa, jota he ovat rakentaneet koko pitkän vuoden. Kaikki kotimaan huiput ilmoittivat jo hyvissä ajoin, että superviikko merkitsi heille samaa kuin arvokisat, eli kuntopiikki oli tähdätty Turkuun.
Tämä tosiasia pitää ottaa analyysin lähtökohdaksi. Superviikolla piti tehdä kauden parhaat tulokset.
Kuinka tässä sitten onnistuttiin? Keskitytään lajeihin, joista odotettiin Euroopan mittapuun mukaan kovia tuloksia.
Sara Kuivisto hallitsi keskimatkoja, mutta sen enempää Paavo Nurmi gameseissa kuin Kalevan kisoissakaan hän ei saanut vetoapua ja ajat jäivät toivottua heikoimmiksi. Nyt Saran pitää miettiä Ari Suhosen kanssa, miksi herkkyyttä ei löydy, jotta ajat painuisivat kahden minuutin pintaan 800 metrillä.
Pika-aidoissa vain Annimari Korte pystyi koko viikon koviin aikoihin, se lupaa hyvää ensi vuotta ajatellen. Muitten naisaiturien kohdalla on syytä miettiä valmentajien kanssa, miksi matka kulkee mukavasti kotimaan pikkukisoissa, mutta ei niissä kisoissa, joissa on selkeästi painetta?
Hyppypuolella Kristiina Mäkelän tuloskunto laski koko viikon. Yksittäisissä kisoissa syntyy tulosta, mutta arvokisoissa on hypättävä 2-3 päivän sisään koko ajan kovalla tasolla. Siinä pohtimisen aihetta.
Krista Tervo on paukutellut kahteenkin otteeseen moukarin SE:n uusiksi, mutta tärkeimmässä kisassa tekniikka sekosi täysin. Tervolla on ollut koko kauden ajan ongelmia saada yhteen kisaan 5-6 onnistunutta heittoa, etenkin jos heitetään muualla kuin Someron loistavassa ringissä. Jos halutaan menestyä arvokisoissa, on pystyttävä heittämään hyvin erilaisista ringeistä.
Vasta 17-vuotias Silja Kosonen kesti sen sijaan paineet paremmin kuin hyvin. Hän on heittänyt jo yli 70 metriä ja on moukarinheittäjänä vasta raakile. Mihin hän pystyykään, kun voimatasot saadaan harjoitettua maailman huippujen tasolle!
Keihäässä on odoteltu uusia 60 metrin heittäjiä ja erityisesti katseet kohdistuvat Julia Valtaseen. Viime vuoden yllätyshopea vaihtui nyt odotuspaineissa seitsemänteen sijaan. Toisaalta Heidi Nokelainen romahti vieläkin pahemmin, viime vuoden mestaruus vaihtui karsiutumiseen finaalista 51 metrin kaarella. Vaikka tulostaso ei noussut hurjaksi, niin naisten keihään osalta odotukset ovat huomattavasti paremmat kuin miesten kohdalla.
Ottelussa Maria Huntingtonilta odotettiin jopa SE-tulosta, mutta hän romahti jo ensimmäisenä päivänä. Huntington on tehnyt hurjiakin tuloksia yksittäisissä lajeissa, mutta ottelussa onnistumista vaaditaan kaikista lajeista kahden päivän aikana. Miksi hän ei tähän pystynyt, sitä selvitetään varmasti tarkkaan valmentajavelho Matti Liimataisen kanssa.
Miesten pikamatkoilla saatiin Viljami Kaasalaisesta uusi nouseva tähti Samuel Samuelssonin rinnalle. Kummankaan ajat eivät vielä ole eurooppalaistakaan huipputasoa, mutta kummallakin on edellytyksiä nousta sille tasolle.
Kestävyysmatkoilla Topi Raitasessa on todellista tähtiainesta, joka hakee menestystä myös olympia- ja MM-tasolta. Raitanen on kehittynyt tasaisesti, nyt edessä ovat ne kovimmat vuodet, mutta tuskin hän on sanonut viimeistä sanaansa vielä tänäkään vuonna. Toivottavasti Timanttiliigan ovet avautuvat hänelle vielä tänä vuonna, se tietäisi ennätyksen painumista yhä lähemmäs 8.10 rajaa.
Maileri Joonas Rinteellä on edellytyksiä nousta Eurooppalaiselle huipputasolle, kunhan kestävyyspohjaa saadaan hilattua vielä ylöspäin. Rinne on valmis siirtämään ennätyksensä jo tällä kaudella alle 1.47 ja 3.40:nen.
Hypyissä eurooppalaisella tasolla on SE:n alkukesästä hypännyt Kristian Pulli. Hän hyppäsi Turussa ensimmäiset täysivauhtiset hyppynsä sitten SE-hypyn, joten siihen nähden voittotulos 783 oli huipputasoa. Nyt Pullin ja valmentaja Seppo Pullin on vain mietittävä, mikä on aiheuttanut loukkaantumissuman.
Simo Lipsanen on jauhanut loikkapaikalla nyt muutaman vuoden paikallaan. Kolme vuotta sitten syntyi SE 17.14 mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Jotain ei nyt tehdä oikein, kun taso on jämähtänyt 16.50 tasolle.
Heitoissa vain moukarissa ollaan, kiitos Aaron Kankaan, eurooppalaisella huipputasolla. Kangas käy esimerkiksi kaikille yleisurheilijoille urheilijasta, joka on määrätietoisella työllä noussut jo lajin kansainväliseen kärkeen. Kankaan kohdalla ei kannata valmennuksessa muuttaa mitään, nyt ollaan sillä tiellä joka tuo palkintokaappiin vielä arvokisamitaleita.
Keihäästä sen verran, että jos yhtään osaan lukea Antti Ruuskasen puheiden rivien välejä, niin SM-kisoissa nähtiin Antin viimeiset heitot huippu-urheilijana. Ei Antti montaa kertaa ole tänäkään kesänä tosissaan harjoituksissa heittänyt ja vaikka 80 metrin ylitys jäi vain vaaksan päähän, niin ei Ruuskanen halua kilpailla sijoista ynnä muut.
Painakaan vielä mieleen Topia Laineen nimi. Hänessä näen paljon samaa kuin edellisessä HKV:n superheittäjässä, Arto Härkösessä. Artsikin nousi lajin valtiaaksi, vaikka moni silloin suorastaan naureskeli helsinkiläiselle keihäsmiehelle.
Turku, Jari Porttila
Comentarios