Analyysi: Karkaako kärki suomalaisilta?

Sunnuntain suomalaisesitykset Tokion Olympiastadionilla olivat odotetut. Kristiina Mäkelä oli loikkakisassa 11:sta, päivän yllättäjä oli hienosti sijalle 14. ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan moukaria heittänyt Silja Kosonen. Krista Tervo jäi karsinnassa ilman tulosta.

Päivän yllätys oli Italian Lamont Jacobsin 100 metrin olympiakulta. Viimeksi eurooppalainen on voittanut olympiakultaa vuonna 1992 , kun Linford Christie otti voiton. Jacobsin voittoaika 9,80 on myös uusi Euroopan ennätys.

Otetaan käsittelyyn otsikko, se on tarkoituksella provosoiva, mutta myös aiheellinen kysymys.

Naisten 3-loikassa kulta meni uudella ME-tuloksella 15.67 Yulimar Rojakselle. Kaikesta näkee, että hän on valmis siirtämään ennätyksen ehkä jo ensi vuonna uudelle metriluvulle, yli 16 metrin.

Eurooppalaisittain kisa oli myös upea. Hopeaa Portugalin Mamonalle 15.01 ja pronssia Espanjan Peleteirolle 14.87. Kolmanneksi paras eurooppalainen oli Israelin Menenko 14.60. Tulokset kertovat karua kieltään siitä, että edes ensi kesän EM-kisoissa ei voi haaveilla mitalista, jos ei ole valmis hyppäämään yli 14.80:tä.

Senni Salmisen kehityksen on siis jatkuttava samanlaisena kuin tänä vuonna. Hänellä on edellytykset päästä noihin tuloksiin, eli EM-mitali on hyvä asettaa tavoitteeksi olympialaisten 13. sijan jälkeen.

Kristiina Mäkelän olisi pystyttävä ottamaan sellainen 40 sentin parannusloikka ensi kesään, jotta haave EM-mitalista eläisi. Se ei ole mahdotonta, mutta vaatii selvästi lisää tehoja ominaisuuspuolelle. Seuraavissa olympialaisissa onkin hypättävä jo 14.50, jos haluaa edes mukaan finaaliin.

Mäkelä oli kuitenkin olympialaisten finaalissa seitsemänneksi paras eurooppalainen, joten ensi kesän tavoite on selvä.

Moukarissa taso ei karsinnassa ollut täysin mahdoton suomalaisille. Kosonen heitti 70.49 ja oli lopulta 14:sta. Finaalipaikka jäi lopulta vain metrin ja 19 sentin päähän. Kososen edellä oli seitsemän eurooppalaista heittäjää, joten näkymät ensi kesän EM-kisoihin ovat hyvät.

Kosonen on nuori heittäjä, jolta voi hyvinkin odottaa sellaista 2-4 metrin kehitystä vuosittain. Sellainen kehitys nostaisi hänet jo ensi vuonna taistelemaan hyvistä sijoituksista EM-finaalissa. Krista Tervon kohdalla tarvitaan lisää kovia kansainvälisiä kisoja, kehitykseltään hän kulkee samalla tasolla Kososen kanssa.

Pika-aitojen välierät kertoivat juuri sitä, mistä olen puhunut koko kesän. Päästäkseen arvokisojen finaaliin, on oltava valmis juoksemaan välierissä 12,60 pintaa. Nyt finaaliin tarvittiin aika 12,67.

Jos tutkitaan välieräaikoja eurooppalaisin silmin, niin kahdeksanneksi paras aika oli 12,86. Se ei ole mitenkään mahdoton kenellekään Suomen kolmesta kovasta aiturista. Tokio antoi siis uskoa siihen, että ensi kesänä ainakin yksi, parhaimmillaan jopa kolme naisaituria olisi valmis taistelemaan paikasta EM-finaaliin.

Olen puhunut tarkoituksella ensi kesän EM-kisoista, vaikka Eugenessa järjestetään ensi kesänä myös MM-kisat. Niissä menestyminen onkin sitten kaikille yleisurheilijoillemme haasteellisempaa, sillä Tokion tulostaso on taas todistanut sen, että koronasta huolimatta maailmalla urheillaan vuosi toisensa perään paremmalla tasolla.

Maanantaina suomalaisista ovat aamutuimaan tulessa Sara Kuivisto 1500 metrillä ja Kristian Pulli pituuden finaalissa. Kuivisto jahtaa SE:tä ja välieräpaikkaa, Pullin on hypättävä yli 820 jos haluaa olla mukana kolmella viimeisellä kierroksella. Kumpikin on täysin mahdollista.

Iltapäivällä jännitämme Wilma Murron ja Elina Lampelan esityksiä seipään karsinnassa. Karsintaraja on 470 tai 12 parasta.

Topi Raitanen pääsee haistelemaan maailman huippujen vauhtia estefinaalissa. Jos vauhti on 8.15 luokkaa, on Topilla loppusuoralla kaikki mahdollisuudet vaikka millaiseen yllätykseen.

Vielä on mainittava korkeuden finaalin upea huipennus. Italian Marco Tamberi ja Qatarin Mutaz Essa Barzhim päättivät kädenpuristuksella jakaa kultamitalin mieluummin kuin lähteä raastavaan uusintaan. Urheiluhenkeä parhaimmillaan.

Jari Porttila