Analyysi: Kuohunta jatkuu, kuka lähtee seuraavaksi?

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki pyöri kuivausrummussa neljä päivää. Sitten riitti ja mies ilmoitti lopettavansa työt olympiakomiteassa välittömästi.

Toisaalla hämmästeltiin, toisaalla taputettiin, operaatio Lehtimäen syrjäyttämiseksi oli onnistunut, ehkä jopa yli odotusten.

Lehtimäki syyllistyi viime syksynä tekoon, jota ei olisi pitänyt tehdä; lähetteli yölliseen aikaan naispuolisille olympiakomitean työntekijöille tekstiviestejä. Se on tuomittavaa, sillä pomo ei voi häiritä alaisiaan, ei päivällä eikä yöaikaan. Ei tekstiviesteillä eikä puheluilla. Se on hyvin ahdistavaa ja voi aiheuttaa jopa psyykkisiä ongelmia kohteelle.

Teko oli ehdottomasti tuomittava ja kun asianomaiset kertoivat siitä OK:n toimitusjohtaja Mikko Saloselle, puututtiin siihen heti. Olympiakomiteassa kun on nollatoleranssi häirinnälle.

Asia tutkittiin heti, apuna käytettiin työlainsäädännön asiantuntijoita ja Lehtimäelle annettiin asteikon toiseksi kovin rangaistus; kirjallinen varoitus. Työlainsäädännön asiantuntijoiden mukaan teosta ei olisi voinut antaa suoraan potkuja.

Myös häirinnän kohteeksi joutuneet naiset olivat Olympiakomitean mukaan tyytyväisiä tähän päätökseen.

Häirintää ei ole tapahtunut Vapaavuoren tietojen mukaan varoituksen jälkeen, joten toimet tehosivat. Nollatoleranssia noudatettiin, korostettakoon että nollatoleranssi ei tarkoita missään yhteisössä äärimmäistä rangaistusta, vaan sitä, että rikkomukset tutkitaan aina ja niistä rangaistaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Salonen, kaksi naista, Lehtimäki, sekä olympiakomitean puheenjohtaja Vapaavuori ja varapuheenjohtajat Susanna Rahkamo ja Sari Multala olivat yksimielisiä siitä, että rangaistus on oikea.

Samalla he sitoutuivat Vapaavuoren mukaan työlainsäädännön määrittelemiin ehtoihin, asiasta ei tehty sen vuoksi julkista ja jopa Olympiakomitean sisällä siitä ei saanut kertoa. Ei edes koko hallitukselle.

Kunnes puoli vuotta tapauksen jälkeen joku vuoti sen julkisuuteen. Puheenjohtajisto ja Lehtimäki voitaneen sulkea joukosta automaattisesti pois.

Mitä ilmeisimmin vuotaja oli ”kolmas” taho, joka oli saanut jostain tarkat tiedot syksyn tapahtumista. Siis joltain siitä pienestä ryhmästä, joka asiasta oli tietoinen. Siis joltain heistä, jotka olivat allekirjoittaneet vaitiololupauksen?

Olen tehnyt urani aikana monta kovaa uutista, joiden taustalla on usein ollut vuoto. Aivan ensimmäiseksi on pitänyt tarkistaa vuotajan motiivi, hakeeko hän vuodolla omaa etua ja jos/kun niin millaista. Sen jälkeen on punnittava uutisen yhteiskunnallista merkitystä.

Lehtimäen tapauksessa syitä vuotoon on ainakin kaksi. Kummatkin ajoittuvat kuin sattumalta maaliskuuhun. Ensin kohistiin Lehtimäen päätöksistä kesän urheilija-apurahoihin, sitten hänen pestinsä jatkamisesta ilman julkista hakua.

Kesälajien apurahapäätöksissä noudatettiin Tokion olympialaisten jälkeen uutta toimintamallia. Sen mukaan 6000 euron apurahan saajien määrää haluttiin nostaa. Se annetaan nuorille lupauksille. Samalla 10 000 euron apurahan kriteeristöä kiristettiin, tai siitä ei enää lipsuttu. Linja on oikea. Kriteerit olivat selvät ja kaikille samat.

En väitä, että juuri tämä olisi ollut lumipallon pyörimään pistänyt tapahtuma, mutta epäilykset toki heräävät, kun tutkii aikajanaa.

Voihan toki olla, että vuodon tarkoitus oli ravisuttaa Olympiakomitean puheenjohtajistoa. Siinäkin onnistuttiin hyvin. Jan Vapaavuori joutui selittäjän rooliin ja etenkin varapuheenjohtajat ovat yrittäneet pysyä asiasta mahdollisimman kaukana. Vastuuta ei ole haluttu kantaa.

Rahkamo ja Multala olivat Vapaavuoren vastaehdokkaina puheenjohtajavaalissa. Kaikki ovat taustaltaan Kokoomuslaisia ja Vapaavuori on ilmoittanut olevansa käytettävissä seuraavissa presidentinvaaleissa. Multala on puolestaan kansaedustaja.

Case-Lehtimäki päättyi Lehtimäen kohdalta maanantaina, mutta asian tutkiminen ei suinkaan pääty tähän. Seuraavaksi tarkastellaan ainakin puheenjohtajiston toimia.

Olympiakomitea joutuu taasen etsimään uutta toimitusjohtajaa Salosen tilalle ja uutta huippu-urheilun johtajaa Lehtimäen tilalle. Näitä päätöksiä ei voida tehdä salassa. Päätökset määrittelevät myös olympiakomitean tulevaisuuden suunnan.

Olympiakomitean hallituksen on pohdittava koko organisaationsa mielekkyyttä. Voidaanko koko suomalaista liikuntaa johtaa yhden organisaation ollessa keskiössä, vai olisiko palattava entiseen malliin, jossa huippu-urheilu olisi omassa lohkossaan, nuorisourheilu omassaan ja liikunta omassaan.

On myös mielenkiintoista nähdä, ilmoittautuuko joku puheenjohtajistosta kantamaan case-Lehtimäen seurauksena siitä vastuuta, jättämällä paikkansa. Niin kuin Lehtimäki teki.

Onhan se vähintään erikoista, että olympiakomitean puheenjohtajisto oli syksyllä sitä mieltä, että varoitus oli kohtuullinen rangaistus, mutta kun asia tuli julkiseksi puolen vuoden päästä, annettiin valmennusjohtajan lähteä.

Millainen viiri se onkaan, joka kääntää suuntaansa tuulen mukaan?

Jari Porttila