Blogi: Miksi tieto ei kelpaa keihäsvalmentajille ?

Klaus Bartonietz vastaa intialaisten keihäsmiesten valmennuksesta. Kuva Jari Porttila

Alkuun täytyy nostaa pipoa Kuortaneen Olympic Training Centerin johtajalle, olympiavoittaaja Tapio Korjukselle. Korjus hankkii vuosi toisensa jälkeen Kuortaneelle maailman huippuvalmentajia ja urheilijoita kertomaan siitä kuinka he harjoittelevat.

Vuosi sitten Kuortaneella oli harjoitteluaan avaamassa Daniel Ståhl, sama mies joka voitti kesällä Budapestissa MM-kultaa. Silloin olisi ollut tarjolla maailman parhaan kiekonheittäjän harjoitusmetodeja, paikalla oli vajaat 20 suomalaista valmentajaa.

Nyt Kuortaneelle oli saatu keihässeminaariin Intian suuruuden luoja, saksalainen Klaus Bartonietz. Mies on maailman parhaan keihäänheittäjän Neeraj Chopran valmentaja. Lisäksi paikalla oli Dohan MM-kisojen hopeamitalisti, Viron Magnus Kirt.

Luentosali pullisteli keihäänheiton valmentajia, kaikkiaan heitä oli liki 80. Mahtavaa, mutta heistä yli 60 oli ympäri maailmaa paikalle tulleita, tiedonjanoisia valmentajia ja vain reilut 10 suomalaista.

Oli oikein pakko pysäyttää Korjus ja kysyä, eikö suomalaisia valmentajia todellakaan kiinnosta mitä Intiassa on tehty? Maa on noussut hetkessä lajin mahtimaaksi, joten jotain siellä osataan tehdä oikein.

-Hyvä kysymys Jari, Korjus vastasi.

-Kyllähän se minuakin ihmetyttää, sillä nyt olisi ollut tarjolla tietoa maailman huipulta.

Onko asia todellakin niin, että suomalaiset valmentajat eivät kaipaa tietoa, vai onko peräti niin, että he luulevat jo tietävänsä kaiken mahdollisen? Vai oliko 390 euron seminaarimaksu liian kova?

Paikalla olivat toki maan johtavat valmentajat, Kari Ihalainen ja Petteri Piironen. Kumpikin on maailmallakin tunnustettu valmentajaguru.

Heille tieto tuntui kelpaavan, yhtä tärkeää oli myös kontaktoituminen. Kun paikalla oli noin 60 valmentajaa ympäri maailmaa, ei parempaa paikkaa verkostoitumiselle ollut.

Maailman huippuvalmentajat viettivät Kuortaneella kolme päivää, siinä ajassa ehdittiin vaihtaa näkemyksiä ja puhelinnumeroita. Tästä porukasta kun tulee varmasti yli puolet Pariisin olympialaisten mitalistien valmentajista.

Oli äärettömän mielenkiintoista kuunnella, kuinka Chopra harjoittelee. Pääpaino on talvella juoksemisessa, aitahyppelyissä ja voimistelussa. Toki punttisalillakin käydään. Kroppaa kehitetään kokonaisvaltaisesti ja kaikissa harjoituksissa on mukana alku- ja loppuverryttelyssä auttava fysioterapeutti.

Intiassa on jo tuhansia keihäänheittäjiä, mutta laji ei suinkaan ole se maan suosituin. Kaikki intialaiset haaveilevat kuulemma ensin kriketistä, ne jotka eivät mahdu joukkueiden syöttäjiksi saattavat hakeutua keihäänheiton pariin.

Valtio ja yritykset ovat Intian suurimpia sponsoreita. Intian valtio satsaa urheiluun 300 miljoonaa dollaria ja suuryritykset vähintään saman verran. Maa havittelee myös kesäolympialaisten isännyyttä 2036 tai 2040.

Klaus Bartonietz oli kohtelias suomalaisille, sillä kun kysyin häneltä voiko kukaan uhata Chopraa Pariisin olympialaisissa, lämmitti vastaus.

-Oliver Helander. Hän on vielä heittäjänä raakile, mutta kun hän saa ominaisuudet ja tekniikkansa kuntoon, saattaa hän olla vaikea voitettava. Helanderilla on loistava tulevaisuus edessään.

Entä aikooko Intia putsata mitalipöydän Pariisin olympialaissa?

-Kunhan nyt otamme yhdenkin mitalin, Bartonietz naurahti.

Jari Porttila, Kuortane