Day 4: Päättyykö kahdeksan vuoden kuiva kausi?

Edellisen kerran suomalaisnainen voitti MM-mitalin vuonna 1995. Wilma Murto voi tänään kirjoittaa historian uusiksi. Kuva Jari Porttila

Keskiviikko on suomalaisen yleisurheilun ratkaisun päivä Budapestin MM-kisoissa. Tänään ratkeaa se, pääseekö Suomi takaisin mitalikantaan MM-tasolla.

Suomalaisurheilijat ovat voittaneet edellisistä 18 MM-kisoista yhteensä seitsemän kultaa, kahdeksan hopeaa ja seitsemän pronssia. Edellinen suuomalaismitali on tullut vuoden 2015 MM-kisoista, silloin Tero Pitkämäki voitti pronssia.

Pitkämäki on tuonut Suomen kolme viimeistä MM-mitalia ja viimeisen kullan, kun hän voitti 2007 keihään Osakassa.

Suomalaisten seitsemästä MM-kullasta viisi on tullut keihäänheitosta ja kaksi kävelystä. Tänään listaan voidaan liittää seiväshyppy.

Katseet kääntyvät Wilma Murtoon. MM-kisojen historiassa, joka alkoi siis Helsingistä 1983, on vain kolme suomalaista naista pystynyt ottamaan mitalin. Tiina Lillak heitti kultaa Helsingissä 1983, Sari Essayah käveli kultaa 1993 ja pronssia 1991 ja viimeisimmän mitalin otti Mikaela Ingberg 1995 keihäässä.

Nyt, 28-vuoden jälkeen Wilma Murto lähtee taistelemaan mitalista, jopa kullasta.

Odotukset ovat kovat, mutta eivät missään nimessä katteettomat. Kaikki muistavat Wilman teräksiset hermot viime kesän EM-taistelusta, hän palasi kotiin Munchenin EM-kisoista voittajana. Nyt voiton suurin este on vakuuttavasti kesän aikana hypännyt amerikkalainen Katie Moon.

Wilma hyppäsi karsinnassa kaikki korkeudet ensimmäisellään ja käytti siinä vain kolme löysintä seivästään. Pakassa on vielä neljä jäykempää, joita tarvitaan kuun rima nousee 470:een ja sitä korkeammalle.

Seipään karsinta oli lajihistorian kovatasoisin ja siitä voi päätellä, että mitaliin tarvitaan 480 ylitys ja kultaan jopa uusi Suomen ennätys, ehkä 488 tai jopa 491. Wilmalla on kaikki edellytykset ylittää nuo korkeudet, päästä se ei ainakaan jää kiinni.

Uskon, että Suomen mitalitili aukeaa tänään ja kahdeksan vuoden kuiva putki päättyy.

Tiistai näytti hyvin sen, kuinka kovaa on juostava päästäkseen edes välieriin. Joona Rinne ja Viivi Lehikoinen pistelivät radalla aivan ennätyksiensä pintaan, mutta jatkopaikkaa ei tullut.

Lehikoisen olisi pitänyt siirtää SE alle 54 sekunnin, jotta finaalipaikka olisi irronnut. Nyt hän jäi SE:stä kahdeksan sadasosaa, se toi sijan 11.

Rinne oli myös 800 metrillä lähellä välieräpaikkaa, mutta se jäi 17 sadasosan päähän. Hänenkin kohdallaan kehityskäyrä on vahvasti ylöspäin, joten ensi kesän EM-kisoissa tavoitteena voi olla jo finaalipaikka jommallakummalla mailimatkalla.

Pika-aidoissa Reetta Hurske meni välieriin sadasosan turvin. Hänen alkueräjuoksunsa oli vielä yhtä nihkeää kuin loppukauden kisat ovat olleet, mutta valmentajansa mukaan välierissä voidaan odottaa parempaa. Toivottavasti, mutta finaaliin suomalaisella ei ole asiaa, sinne vaaditaan jopa alle 12,60 aika.

Lotta Haralan uran ensimmäinen arvokisaesitys polki paikallaan, mutta hänkin sai arvokasta kokemusta siitä, millaisiin asioihin on keskityttävä arvokisoissa. Ne ovat kuitenkin aivan eri mittelöt kuin kotimaan GP-kisat.

Jari Porttila

Budapest